Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
Dem Vorsänger. Eine Unterweisung von den Kindern Korahs. O Gott, mit unsern eigenen Ohren haben wir es gehört, unsre Väter haben es uns erzählt, was du für Taten getan hast zu ihrer Zeit, in den Tagen der Vorzeit!
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Du hast mit deiner Hand die Heiden vertrieben, sie aber gepflanzt; du hast Völker zerschmettert, sie aber ausgebreitet.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
Denn nicht mit ihrem Schwert haben sie das Land gewonnen; und ihr Arm hat ihnen nicht geholfen, sondern deine rechte Hand und dein Arm und das Licht deines Angesichts; denn du hattest Wohlgefallen an ihnen.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Du bist derselbe, mein König, o Gott; verordne Jakobs Heil!
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Durch dich wollen wir unsre Feinde niederstoßen; in deinem Namen wollen wir unsre Widersacher zertreten.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
Denn ich verlasse mich nicht auf meinen Bogen, und mein Schwert kann mir nicht helfen;
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
sondern du hast uns geholfen vor unsern Feinden und hast zuschanden gemacht, die uns hassen.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
Gottes rühmen wir uns alle Tage, und deinen Namen loben wir ewig. (Pause)
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
Und doch hast du uns verworfen und zuschanden werden lassen und bist nicht ausgezogen mit unsern Heerscharen.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Du ließest uns zurückweichen vor dem Feind; und die uns hassen, haben sich Beute gemacht.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Du gibst uns hin wie Schafe zum Fraße und zerstreust uns unter die Heiden.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Du verkaufst dein Volk um ein Spottgeld und verlangst nicht viel dafür!
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Du setzest uns der Beschimpfung unserer Nachbarn aus, dem Hohn und Spott derer, die uns umgeben.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Du machst uns zum Sprichwort unter den Heiden, daß die Völker den Kopf über uns schütteln.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Alle Tage ist meine Schmach vor mir, und Scham bedeckt mein Angesicht
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
wegen der Stimme des Spötters und Lästerers, wegen des Feindes, des Rachgierigen.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Dieses alles ist über uns gekommen; und doch haben wir deiner nicht vergessen, noch deinen Bund gebrochen.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Unser Herz hat sich nicht zurückgewandt, noch sind unsre Schritte abgewichen von deinem Pfad,
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
daß du uns zermalmtest am Orte der Schakale und uns mit Todesschatten bedecktest!
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Wenn wir des Namens unsres Gottes vergessen und unsre Hände zu einem fremden Gott ausgestreckt hätten,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
würde Gott das nicht erforschen? Er kennt ja die Geheimnisse des Herzens.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
So aber werden wir um deinetwillen alle Tage erwürgt und sind geachtet wie Schlachtschafe.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Herr, erhebe dich! Warum schläfst du? Wache auf und verstoße uns nicht für immer!
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Warum verbirgst du dein Angesicht und vergissest unsres Elendes und unsrer Bedrängnis?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Denn unsre Seele ist bis zum Staub gebeugt, und unser Leib klebt am Erdboden.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Mache dich auf, uns zu helfen, und erlöse uns um deiner Gnade willen!
