Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
Au chef de musique. Des fils de Coré. Instruction. Ô Dieu! nous avons entendu de nos oreilles, nos pères nous ont raconté l’œuvre que tu as opérée dans leurs jours, aux jours d’autrefois.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Tu as, par ta main, dépossédé les nations, et tu as planté nos pères; tu as affligé les peuples et tu les as chassés.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
Car ce n’est point par leur épée qu’ils ont possédé le pays, et ce n’est pas leur bras qui les a sauvés; car c’est ta droite et ton bras et la lumière de ta face, parce que tu avais pris ton plaisir en eux.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
C’est toi qui es mon roi, ô Dieu! Commande le salut pour Jacob.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Avec toi, nous frapperons nos adversaires; par ton nom, nous foulerons ceux qui s’élèvent contre nous.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
Car ce n’est pas en mon arc que je me confie, et mon épée ne me sauvera point;
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
Car tu nous as sauvés de nos adversaires, et tu rends confus ceux qui nous haïssent.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
En Dieu nous nous glorifierons tout le jour, et nous célébrerons ton nom à toujours. (Sélah)
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
Mais tu nous as rejetés et rendus confus, et tu ne sors plus avec nos armées;
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Tu nous as fait retourner en arrière devant l’adversaire, et ceux qui nous haïssent ont pillé pour eux-mêmes;
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Tu nous as livrés comme des brebis [destinées] à être mangées, et tu nous as dispersés parmi les nations;
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Tu as vendu ton peuple pour rien, et tu ne t’es pas agrandi par leur prix;
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Tu nous as mis en opprobre chez nos voisins, en risée et en raillerie auprès de nos alentours;
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Tu nous as mis comme proverbe parmi les nations, comme hochement de tête parmi les peuples.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Tout le jour ma confusion est devant moi, et la honte de ma face m’a couvert,
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
À cause de la voix de celui qui outrage et qui injurie, à cause de l’ennemi et du vengeur.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Tout cela nous est arrivé, et nous ne t’avons pas oublié, et nous n’avons pas été infidèles à ton alliance.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Notre cœur ne s’est pas retiré en arrière, et nos pas n’ont point dévié de ton sentier;
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
Quoique tu nous aies écrasés dans le lieu des chacals, et que tu nous aies couverts de l’ombre de la mort.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Si nous avions oublié le nom de notre Dieu, et étendu nos mains vers un dieu étranger,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
Dieu ne s’en enquerrait-il pas? car lui connaît les secrets du cœur.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Mais, à cause de toi, nous sommes mis à mort tous les jours, nous sommes estimés comme des brebis de tuerie.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Éveille-toi! Pourquoi dors-tu, Seigneur? Réveille-toi; ne nous rejette pas pour toujours.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Pourquoi caches-tu ta face, [et] oublies-tu notre affliction et notre oppression?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Car notre âme est courbée jusque dans la poussière, notre ventre est attaché à la terre.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Lève-toi, aide-nous, et rachète-nous à cause de ta bonté.
