Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
To the Overseer. — By sons of Korah. An Instruction. O God, with our ears we have heard, Our fathers have recounted to us, The work Thou didst work in their days, In the days of old.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Thou, [with] Thy hand, nations hast dispossessed. And Thou dost plant them. Thou afflictest peoples, and sendest them away.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
For, not by their sword Possessed they the land, And their arm gave not salvation to them, But Thy right hand, and Thine arm, And the light of Thy countenance, Because Thou hadst accepted them.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Thou [art] He, my king, O God, Command the deliverances of Jacob.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
By Thee our adversaries we do push, By Thy name tread down our withstanders,
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
For, not in my bow do I trust, And my sword doth not save me.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
For Thou hast saved us from our adversaries, And those hating us Thou hast put to shame.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
In God we have boasted all the day, And Thy name to the age we thank. (Selah)
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
In anger Thou hast cast off and causest us to blush, And goest not forth with our hosts.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Thou causest us to turn backward from an adversary, And those hating us, Have spoiled for themselves.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Thou makest us food like sheep, And among nations Thou hast scattered us.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Thou sellest Thy people — without wealth, And hast not become great by their price.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Thou makest us a reproach to our neighbours, A scorn and a reproach to our surrounders.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Thou makest us a simile among nations, A shaking of the head among peoples.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
All the day my confusion [is] before me, And the shame of my face hath covered me.
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
Because of the voice of a reproacher and reviler, Because of an enemy and a self-avenger.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
All this met us, and we did not forget Thee, Nor have we dealt falsely in Thy covenant.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
We turn not backward our heart, Nor turn aside doth our step from Thy path.
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
But Thou hast smitten us in a place of dragons, And dost cover us over with death-shade.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
If we have forgotten the name of our God, And spread our hands to a strange God,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
Doth not God search out this? For He knoweth the secrets of the heart.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Surely, for Thy sake we have been slain all the day, Reckoned as sheep of the slaughter.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Stir up — why dost Thou sleep, O Lord? Awake, cast us not off for ever.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Why Thy face hidest Thou? Thou forgettest our afflictions and our oppression,
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
For bowed to the dust hath our soul, Cleaved to the earth hath our belly.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Arise, a help to us, And ransom us for thy kindness' sake.
