Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
To the chief Musician for the sons of Korah, Maschil. We have heard with our ears, O God, our fathers have told us, what work thou didst in their days, in the times of old.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
How thou didst drive out the heathen with thy hand, and didst plant them; how thou didst afflict the people, and cast them out.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
For they obtained not the land in possession by their own sword, neither did their own arm save them: but thy right hand, and thy arm, and the light of thy countenance, because thou hadst a favour to them.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Thou art my King, O God: command deliverances for Jacob.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Through thee will we push down our enemies: through thy name we will tread them under that rise up against us.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
For I will not trust in my bow, neither shall my sword save me.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
But thou hast saved us from our enemies, and hast put them to shame that hated us.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
In God we boast all the day long, and praise thy name for ever. (Selah)
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
But thou hast cast off, and put us to shame; and goest not forth with our armies.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Thou makest us to turn back from the enemy: and they who hate us have taken spoil for themselves.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Thou hast given us like sheep appointed for food; and hast scattered us among the heathen.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Thou sellest thy people for nothing, and dost not increase thy wealth by their price.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Thou makest us a reproach to our neighbours, a scorn and a derision to them that are around us.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Thou makest us a by word among the heathen, a shaking of the head among the people.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
My confusion is continually before me, and the shame of my face hath covered me,
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
For the voice of him that reproacheth and blasphemeth; by reason of the enemy and avenger.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
All this is come upon us; yet we have not forgotten thee, neither have we dealt falsely in thy covenant.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Our heart is not turned back, neither have our steps declined from thy way;
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
Though thou hast greatly broke us in the place of dragons, and covered us with the shadow of death.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
If we have forgotten the name of our God, or stretched out our hands to a strange god;
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
Shall not God search out this? for he knoweth the secrets of the heart.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Yea, for thy sake are we killed all the day long; we are counted as sheep for the slaughter.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Awake, why sleepest thou, O Lord? arise, cast us not off for ever.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Why hidest thou thy face, and forgettest our affliction and our oppression?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
For our soul is bowed down to the dust: our belly cleaveth to the earth.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Arise for our help, and redeem us for thy mercies’ sake.
