Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
God, we ourselves have heard what our parents and grandparents told us. They told us about the miracles that you performed long ago.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
[They told us] how you expelled the ungodly people and enabled us to live in their land. [They told us] that you punished those ungodly people and enabled your own people to prosper [IDM].
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
It was not by using their own swords that they conquered the people that lived in that land, and it was not by their own power that they were victorious; it was only by your power [MTY, DOU] [that they did those things]; and they were sure that you were with them, and that showed that you were pleased with them.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
You are my King and my God; it is you who enable us, your people [MTY], to defeat our enemies.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
It is by your power that we knock our enemies down and tramp on them.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
I do not trust that I will be saved by using my bow [and arrows] and my sword.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
No, it is you who have rescued us from our enemies, it is you who have caused those who hate us to become ashamed [because they were defeated].
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
We have continually boasted about what God [has done for us], and we will thank him [MTY] forever.
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
But [now] you have rejected us and caused us to be disgraced; when our armies march out [to fight a battle], you no [longer] go with them.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
You have caused us to run away from our enemies, with the result that they captured the things that belonged to us.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
You have allowed us to become like [MET] sheep that were ready to be slaughtered; you scattered us [far away] among [other].
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
[It is as though] [MET] you sold us, your people, [to our enemies] for a very small price, and you did not gain much profit from selling us!
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
People who live in nations near us make fun of us; they laugh at us and deride/belittle us.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
They make jokes using the name of [our country], they shake their heads [to indicate that they despise us].
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
All day I feel disgraced; from seeing my face, people know that I am ashamed.
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
I hear what those who sneer at me and revile me say; I am ashamed in front of my enemies and those who want to harm me.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
All these things have happened to us [even] though we have not forgotten you, and we are not the ones who disobeyed the agreement you made with [our ancestors].
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
We have not stopped being loyal to you, and we have not stopped doing what you want us to do [IDM].
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
But [it is as though] you have allowed us to be helpless among wild animals, and abandoned us in a deep dark [ravine].
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
If we had forgotten to worship [MTY] our God, or if we had spread out our hands to [worship] a foreign god,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
you certainly would have known that, because you know [even] what we secretly think.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
But it is because we belong to you, [that our enemies] are constantly killing us. They act toward us as though we were only sheep to be slaughtered.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
[So], Yahweh, arise! Why are you asleep [RHQ]? Get up! Do not reject us forever!
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Why are you not looking at us? Why are you forgetting that we are suffering and being oppressed [by our enemies]?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
We are pushed down to the ground and we cannot get up.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Arise, and come and help us! Rescue us because you faithfully love us!
