Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
Unto the end, for the sons of Core, to give understanding. We have heard, O God, with our ears: our fathers have declared to us, The work, thou hast wrought in their days, and in the days of old.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Thy hand destroyed the Gentiles, and thou plantedst them: thou didst afflict the people and cast them out.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
For they got not the possession of the land by their own sword: neither did their own arm save them. But thy right hand and thy arm, and the light of thy countenance: because thou wast pleased with them.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Thou art thyself my king and my God, who commandest the saving of Jacob.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Through thee we will push down our enemies with the horn: and through thy name we will despise them that rise up against us.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
For I will not trust in my bow: neither shall my sword save me.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
But thou hast saved us from them that afflict us: and hast put them to shame that hate us.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
In God shall we glory all the day long: and in thy name we will give praise for ever.
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
But now thou hast cast us off, and put us to shame: and thou, O God, wilt not go out with our armies.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Thou hast made us turn our back to our enemies: and they that hated us plundered for themselves.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Thou hast given us up like sheep to be eaten: thou hast scattered us among the nations.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Thou hast sold thy people for no price: and there was no reckoning in the exchange of them.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Thou hast made us a reproach to our neighbours, a scoff and derision to them that are round about us.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Thou hast made us a byword among the Gentiles: a shaking of the head among the people.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
All the day long my shame is before me: and the confusion of my face hath covered me,
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
At the voice of him that reproacheth and detracteth me: at the face of the enemy and persecutor.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
All these things have come upon us, yet we have not forgotten thee: and we have not done wickedly in they covenant.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
And our heart hath not turned back: neither hast thou turned aside our steps from thy way.
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
For thou hast humbled us in the place of affliction: and the shadow of death hath covered us.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
If we have forgotten the name of our God, and if we have spread forth our hands to a strange god:
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
Shall not God search out these things: for he knoweth the secrets of the heart.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Because for thy sake we are killed all the day long: we are counted as sheep for the slaughter.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Arise, why sleepest thou, O Lord? arise, and cast us not off to the end.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Why turnest thou face away? and forgettest our want and our trouble?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
For our soul is humbled down to the dust: our belly cleaveth to the earth.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Arise, O Lord, help us and redeem us for thy name’s sake.
