Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
(Til sangmesteren. Af Koras sønner. En maskil.) Gud, vi har hørt det med egne ører, vore Fædre har fortalt os derom; du øved en Dåd i deres Dage, i Fortids Dage med din Hånd;
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Folk drev du bort, men plantede hine, Folkeslag knuste du, men dem lod du brede sig;
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
thi de fik ej Landet i Eje med Sværdet, det var ej deres Arm, der gav dem Sejr, men det var din højre, din Arm og dit Ansigts Lys, thi du havde dem kær.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Du, du er min Konge, min Gud, som sender Jakob Sejr.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Ved dig nedstøder vi Fjenden, Modstanderne træder vi ned i dit Navn;
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
thi ej på min Bue stoler jeg, mit Sværd kan ikke give mig Sejr;
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
men du gav os Sejr over Fjenden, du lod vore Avindsmænd blive til Skamme.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
Vi roser os altid af Gud, dit Navn vil vi love for evigt. (Sela)
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
Dog har du forstødt os, gjort os til Spot, du drager ej med vore Hære;
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
du lader os vige for Fjenden, vore Avindsmænd tager sig Bytte;
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
du har givet os hen som Slagtekvæg, og strøet os ud mellem Folkene,
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
dit Folk har du solgt til Spotpris, vandt ikke Rigdom ved Salget.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Til Hån for Naboer gør du os, til Spot og Spe for Grander,
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
du gør os til Mundheld blandt Folkene, lader Folkeslagene ryste på Hovedet ad os.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Min Skændsel er mig altid i Tanke, og Skam bedækker mit Åsyn
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
for spottende, hånende Tale, for Fjendens og den hævngerriges Blikke.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Alt det kom over os, skønt vi glemte dig ikke, sveg ikke heller din Pagt!
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Vort Hjerte veg ikke fra dig, vore Skridt forlod ej din Vej.
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
Dog knuste du os, hvor Sjakalerne bor, og indhylled os i Mørke.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Havde vi glemt vor Guds Navn, bredt Hænderne ud mod en fremmed Gud,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
vilde Gud ej opspore det? Han kender jo Hjerternes Løn dom
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
nej, for din Skyld dræbes vi Dagen lang og regnes som Slagtekvæg!
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Vågn op, hvi sover du, Herre? Bliv vågen, forstød ej for stedse!
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Hvorfor vil du skjule dit Åsyn, glemme vor Nød og Trængsel?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Thi vor Sjæl ligger bøjet i Støvet, vort Legeme klæber ved Jorden.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Stå op og kom os til Hjælp, forløs os for din Miskundheds Skyld!
