Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
Zborovođi. Sinova Korahovih. Poučna pjesma. Bože, ušima svojim slušasmo, očevi nam pripovijedahu naši, o djelu koje si izveo u danima njihovim - u danima davnim.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Rukom si svojom izagnao pogane, a njih posadio, iskorijenio narode, a njih raširio.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
Mačem svojim oni zemlju ne zauzeše niti im mišica njihova donese pobjedu, već desnica tvoja i tvoja mišica i lice tvoje milosno jer si ih ljubio.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Ti, o moj Kralju i Bože moj, ti si dao pobjede Jakovu.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Po tebi dušmane svoje odbismo, u tvome imenu zgazismo one koji se na nas digoše.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
U svoj se luk nisam pouzdavao, nit' me mač moj spasavao.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
Nego ti, ti si nas spasio od dušmana, ti si postidio one koji nas mrze.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
Dičili smo se Bogom u svako doba i tvoje ime slavili svagda.
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
A sad si nas odbacio i posramio nas i više ne izlaziš, Bože, sa četama našim.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Pustio si da pred dušmanima uzmaknemo, i opljačkaše nas mrzitelji naši.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Dao si nas k'o ovce na klanje i rasuo nas među neznabošce.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
U bescjenje si puk svoj prodao i obogatio se nisi prodajom.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Učinio si nas ruglom susjedima našim, na podsmijeh i igračku onima oko nas.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Na porugu smo neznabošcima, narodi kimaju glavom nad nama.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Svagda mi je sramota moja pred očima i stid mi lice pokriva
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
zbog pogrdne graje podrugljivaca, zbog osvetljiva dušmanina.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Sve nas to snađe iako te nismo zaboravili niti povrijedili Saveza tvoga,
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
niti nam se srce odmetnulo od tebe, niti nam je noga s tvoje skrenula staze,
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
kad si nas smrvio u boravištu šakalskom i smrtnim nas zavio mrakom.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Da smo i zaboravili ime Boga našega, da smo ruke k tuđem bogu podigli:
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
zar Bog toga ne bi saznao? TÓa on poznaje tajne srdaca!
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Ali zbog tebe ubijaju nas dan za danom, i mi smo im k'o ovce za klanje.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Preni se! Što spavaš, Gospode? Probudi se! Ne odbacuj nas dovijeka!
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Zašto lice svoje sakrivaš, zaboravljaš bijedu i nevolju našu?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Jer duša nam se u prah raspala, trbuh nam se uza zemlju prilijepio.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Ustani, u pomoć nam priteci, izbavi nas radi ljubavi svoje!
