Psalmien 4
1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.
Poslušaj me, kadar kličem, oh Bog moje pravičnosti. Osvobodil si me, ko sem bil v stiski, usmili se me in usliši mojo molitev.
2 Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? (Sela)
Oh vi človeški sinovi, doklej boste mojo slavo spreminjali v sramoto? Kako dolgo boste ljubili prazne reči in iskali laž? (Sela)
3 Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.
Toda vedite, da je Gospod zase oddvojil tistega, ki je bogaboječ. Gospod bo slišal, kadar kličem k njemu.
4 Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. (Sela)
Stoj v strahospoštovanju in ne greši. Na svoji postelji se posvetuj s svojim lastnim srcem in miruj. (Sela)
5 Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.
Daruj klavne daritve pravičnosti in svoje trdno upanje položi v Gospoda.
6 Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.
Mnogi so, ki pravijo: »Kdo nam bo pokazal karkoli dobrega?« Gospod, dvigni nad nami svetlobo svojega obličja.
7 Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.
V moje srce si položil veselje, več kot v času, ko je naraslo njihovo žito in njihovo vino.
8 Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.
V miru se bom ulegel in spal. Kajti samo ti, Gospod, mi daješ prebivati na varnem.
