Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
En psalm av David; till åminnelse.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
HERRE, straffa mig icke i din förtörnelse, och tukta mig icke i din vrede.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Ty dina pilar hava träffat mig, och din hand drabbar mig.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Det finnes intet helt på min kropp för din vredes skull, intet helbrägda i mina ben för min synds skull.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Ty mina missgärningar gå mig över huvudet; såsom en svår börda äro de mig för tunga.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Mina sår stinka och flyta för min dårskaps skull.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Jag går krokig och mycket lutande; hela dagen går jag sörjande.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Ty mina länder äro fulla av brand, och intet helt finnes på min kropp.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Jag är vanmäktig och illa sönderslagen; jag klagar för mitt hjärtas jämmers skull.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Herre, du känner all min trängtan, och min suckan är dig icke fördold.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Mitt hjärta slår häftigt, min kraft har övergivit mig; mina ögons ljus, också det är borta.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Mina vänner och fränder hålla sig fjärran ifrån min plåga, och mina närmaste hava ställt sig långt ifrån.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Snaror lägga de ut, som stå efter mitt liv, och de som söka min ofärd tala vad fördärvligt är; på svek tänka de hela dagen.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Men jag är lik en döv, som intet hör, och lik en stum, som icke upplåter sin mun;
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
ja, jag är lik en man som intet hör, och som icke har något gensvar i sin mun.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Se, på dig, HERRE, hoppas jag; du skall svara, Herre, min Gud.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Ty jag fruktar att de annars få glädja sig över mig, att de skola förhäva sig över mig, när min fot vacklar.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Ty jag är nära att falla, och min plåga är alltid inför mig;
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
ja, jag måste bekänna min missgärning, och jag sörjer över min synd.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Men mina fiender få leva och äro mäktiga, och många äro de som hata mig utan sak,
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
de som löna gott med ont, och som stå mig emot, därför att jag far efter det goda.
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Övergiv mig icke, HERRE; min Gud, var icke långt ifrån mig. Skynda till min hjälp, Herre, du min frälsning.
