Psalmien 38

1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.

En Psalm Davids, till åminnelse. Herre, straffa mig icke i dine vrede, och näps mig icke i dine grymhet.

2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.

Ty din skott äro fastnad i mig, och din hand trycker mig.

3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

Det är intet helbregda på min kropp, för ditt hots skull; och ingen frid är i minom benom, för mina synders skull.

4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

Ty mina synder gå öfver mitt hufvud; såsom en tung börda äro de mig för svåra vordna.

5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.

Min sår lukta och ruttna, för min galenskaps skull.

6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

Jag går krokot och mycket luto; hela dagen går jag sorgse.

7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.

Ty mina länder borttorkas med allo, och intet helbregda är på minom kropp.

8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.

Jag är allt för mycket förkrossad och sönderslagen; jag ryter för mins hjertas oros skull.

9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.

Herre, för dig är allt mitt begär; och min suckan är dig intet fördold.

10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.

Mitt hjerta bäfvar; min kraft hafver mig förlåtit, och mins ögons ljus är icke när mig.

11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

Mine vänner och fränder stå gent mot mig, och se mina plågo, och mine näste träda fast fjerran.

12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

Och de der efter mina själ stå, de gildra för mig; och de som mig ondt vilja, rådslå huru de skada göra måga, och gå om med all list.

13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.

Men jag måste vara såsom en döfver, och höra intet; och såsom en dumbe, den sin mun intet upplåter;

14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.

Och måste vara såsom en den der intet hörer, och den der ingen gensvar i sinom mun hafver.

15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

Men jag bidar, Herre, efter dig; du, Herre min Gud, varder mig hörandes.

16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

Ty jag tänker, att de ju icke skola glädjas öfver mig; om min fot stapplade, skulle de högeligen berömma sig öfver mig.

17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;

Ty jag är gjord till att lida, och min värk är alltid för mig.

18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

Ty jag gör mina missgerning kunnoga, och sörjer för mina synd.

19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,

Men mine fiender lefva, och äro mägtige; de mig utan skuld hata, äro store.

20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.

Och de mig ondt göra för godt, sätta sig emot mig; derföre, att jag far efter det godt är.

21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.

Förlåt mig icke, Herre; min Gud, var icke långt ifrå mig.

22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

Skynda dig till att göra mig bistånd, Herre, min hjelp.