Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Oh Gospod, ne oštevaj me v svojem besu niti me ne karaj v svojem silnem nezadovoljstvu.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Kajti tvoje puščice trdno tičijo v meni in tvoja roka me boleče pritiska.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Zaradi tvoje jeze na mojem mesu ni zdravja niti ni v mojih kosteh zaradi mojega greha nobenega počitka.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Kajti moje krivičnosti so presegle mojo glavo, kakor težko breme so zame pretežke.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Moje rane zaudarjajo in so okužene zaradi moje nespametnosti.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Zaskrbljen sem, silno sem sklonjen, ves dan hodim in žalujem.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Kajti moja ledja so napolnjena z gnusno boleznijo in zdravja ni na mojem mesu.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Slaboten sem in boleče zlomljen, vpil sem zaradi nemira v svojem srcu.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Gospod, pred teboj je vse moje hrepenenje in moje stokanje ni skrito pred teboj.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Moje srce trepeta, moja moč me zapušča. Glede svetlobe mojih oči, je tudi ta odšla od mene.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Moji ljubi in moji prijatelji stojijo daleč stran od moje rane in moji sorodniki stojijo daleč stran.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Tudi tisti, ki mi strežejo po življenju, zame postavljajo zanke in tisti, ki iščejo mojo bolečino, govorijo pogubne stvari in si ves dan domišljajo prevare.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Toda jaz, kakor gluh človek, nisem slišal in bil sem nem človek, ki ne odpira svojih ust.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Tako sem bil človek, ki ne sliši in v čigar ustih ni opominov.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Kajti vate zaupam, oh Gospod, ti boš uslišal, oh Gospod, moj Bog.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Kajti rekel sem: » Usliši me, da se ne bi sicer veselili nad menoj. Ko moje stopalo zdrsuje, se poveličujejo proti meni.«
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Kajti pripravljen sem, da se zaustavim in moja bridkost je nenehno pred menoj.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Kajti oznanil bom svojo krivičnost, žalosten bom zaradi svojega greha.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Toda moji sovražniki so živi in oni so močni, in tisti, ki me krivično sovražijo, so pomnoženi.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Tudi tisti, ki vračajo zlo za dobro, so moji nasprotniki, ker sledim stvari, ki je dobra.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Ne zapusti me, oh Gospod. Oh moj Bog, ne bodi daleč od mene.
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Podvizaj se, da mi pomagaš, oh Gospod, rešitev moje duše.
