Psalmien 38

1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.

Ein salme av David; til minnesofferet. Herre, refs meg ikkje i din vreide, og tukta meg ikkje i din harm!

2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.

For dine piler er farne ned i meg, og di hand hev falle tungt på meg.

3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

Det finst inkje friskt i mitt kjøt for din vreide skuld; det er ikkje fred i mine bein for mi synd skuld.

4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

For mine misgjerningar stig meg yver hovudet, som ei tung byrd er dei meg for tunge.

5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.

Det luftar ilt av mine sår, dei renn av verk for min dårskap skuld.

6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

Eg er krøkt, reint samanbøygd, heile dagen gjeng eg svartklædd.

7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.

For mine lender er fulle av brand, og det finst inkje frisk i mitt kjøt.

8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.

Eg er reint valen og sundslegen, eg skrik høgt av hjartestynjing.

9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.

Herre, for di åsyn er alt mitt ynskje, og min sukk er ikkje løynd for deg.

10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.

Mitt hjarta slær hardt, mi kraft hev forlate meg, og jamvel mine augo hev mist sitt ljos for meg.

11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

Mine vener og frendar held seg undan frå mi plåga, og mine næmaste stend langt burte.

12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

Og dei som ligg etter mitt liv, dei legg ut snaror, og dei som søkjer mi ulukka, dei talar um undergang og tenkjer på svik heile dagen.

13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.

Og eg er som ein dauv, eg høyrer ikkje, og liksom ein mållaus som ikkje let upp sin munn.

14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.

Ja, eg er som ein mann som ikkje høyrer, og som ikkje hev motmæle i sin munn.

15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

For til deg, Herre, stend mi von; du vil svara meg, Herre, min Gud!

16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

For eg segjer: «Dei vil elles gleda seg yver meg; når min fot vaggar, høgmodast dei yver meg.»

17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;

For eg er nær på å falla, og min hugverk er stendigt framfyre meg.

18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

For eg må sanna mi skuld, syrgja yver mi synd.

19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,

Og mine fiendar liver, dei er mannsterke, og dei er mange som hatar meg utan orsak.

20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.

Og dei som løner godt med vondt, stend meg imot, av di eg fer etter det gode.

21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.

Forlat meg ikkje, Herre! Min Gud, ver ikkje langt ifrå meg!

22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

Kom meg snart til hjelp, Herre, mi frelsa!