Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
En salme av David; til ihukommelse. Herre, straff mig ikke i din vrede, og tukt mig ikke i din harme!
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
For dine piler har rammet mig, og din hånd er falt tungt på mig.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Det er intet friskt i mitt kjød for din vredes skyld, det er ingen fred i mine ben for min synds skyld.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
For mine misgjerninger går over mitt hode, som en tung byrde er de mig for tunge.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Mine bylder lukter ille, de råtner for min dårskaps skyld.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Jeg er kroket, aldeles nedbøiet; hele dagen går jeg i sørgeklær.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
For mine lender er fulle av brand, og det er intet friskt i mitt kjød.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Jeg er kold og stiv og aldeles knust, jeg hyler for mitt hjertes stønnen.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Herre, for ditt åsyn er all min lengsel, og mitt sukk er ikke skjult for dig.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Mitt hjerte slår heftig, min kraft har sviktet mig, og mine øines lys, endog det er borte for mig.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Mine venner og mine frender holder sig i avstand fra min plage, og mine nærmeste står langt borte.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Og de som står mig efter livet, setter snarer, og de som søker min ulykke, taler om undergang, og på svik tenker de den hele dag.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Og jeg er som en døv, jeg hører ikke, og som en stum, som ikke later op sin munn.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Ja, jeg er som en mann som ikke hører, og som ikke har motsigelse i sin munn.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
For til dig, Herre, står mitt håp; du skal svare, Herre min Gud!
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
For jeg sier: De vil ellers glede sig over mig; når min fot vakler, ophøier de sig over mig.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
For jeg er nær ved å falle, og min smerte er alltid for mig.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
For jeg bekjenner min misgjerning, jeg sørger over min synd.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Og mine fiender lever, er mektige, og mange er de som hater mig uten årsak.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Og de som gjengjelder godt med ondt, står mig imot, fordi jeg jager efter det gode.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Forlat mig ikke, Herre! Min Gud, vær ikke langt borte fra mig!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Skynd dig å hjelpe mig, Herre, min frelse!
