Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Ry Iehovà, ko mitrevok’ahy ami’ty fifombo’o; naho ko andilova’o ami’ty fiforoforoa’o.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Fa mitsamantake amako o ana-pale’oo, vaho manindry ahy ty fità’o.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Tararèñe ty fiaiko te hatorifiha’o, naho po-pijanganañe o taolakoo, ty amy tahikoy.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Fa nalipo’ o hakeokoo ty lohako, hoe kilankañe mavesatse tsy leoko.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Mantiñe naho miborake o ferekoo ty amy hadagolako.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Mihohokohoke iraho naho mibokoke, toe mandala lomoñandro.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Lifo-pihobobohañe ty vaniako, tsy aman-kajangañe ty sandriko.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Volevole iraho, loho demoke, miñeoñeoñe ty fioremeñan-troko.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
O Talè, fonga añatrefa’o eo ty fisalalàko, naho tsy mietak’ ama’o ty fiselekaiñako.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Midebodebo ty troko, milesa ty haozarako; naho nieng’ahiko ty hazavà’ o masokoo.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Ampiesoñe’ i angorosiko o mpiamakoo naho o rañekoo; naho mitrobàke ey o longokoo.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Nampidreñafe’ o mipay ty fiaikoo fandrike iraho, ikililia’ o mipay hijoy ahikoo, toe ikinia’e hakalitahañe lomoñandro.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
F’ie manahake te giñe, tsy mahatsanoñe iraho, hoe bobo kanao tsy mahasoka-bava.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Eka, manahake ondaty valagìñe, tsy aman-dietse am-palie.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Ihe ry Iehovà ro fisalalàko, toe hanoiñe irehe ry Talè Andrianañahareko.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Fa inao ty ahy: Tsy mone hirebeke iareo, ke hirengevoke te midorasitse o tombokoo.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Toe veka’e hikorovoke iraho, amako lomoñandro ty fanaintaiñako.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Toe iantofako o hakeokoo; naho lifo-kasosorañe ty amo tahikoo.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Fe maozatse naho mahasibeke o rafelahikoo, maro ty malaiñe ahy tsy vente’e,
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
aa kanao valea’iareo raty ty soa, heje’ iareo ty fañorihako ty hasoa.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Ko mamorintseñ’ ahy ry Iehovà, ko mitotse amako ry Andrianañahareko,
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Malisà hañimb’ ahy ry Talè, Fandrombahañ’ ahy.
