Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Drottinn, ekki refsa mér, þótt þú sért reiður.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Örvar þínar standa í mér og hönd þín liggur þungt á mér.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Vegna reiði þinnar er ég sjúkur maður, heilsa mín er farin vegna synda minna.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Syndir mínar líkjast flóði sem færir mig í kaf, eins og byrði sem ég kikna undan.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Ólykt leggur af sárum mínum – það er drep í þeim.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Ég er ráðþrota vegna synda minna. Ég ráfa um í angist liðlangan daginn.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Lendar mínar brenna af sviða og líkami minn er helsjúkur.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Máttur minn er þrotinn og ég er örvæntingu nær.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Drottinn, ég þrái bót á meini mínu! Þú heyrir kvein mín og andvörp.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Hjartað hamast í brjósti mér, kraftar mínir búnir og sjónin dvín.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Ástvinir mínir og góðir grannar forðast sjúkdóm minn og böl og frændur mínir eru á bak og burt.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Óvinir mínir sæta færis að drepa mig. Liðlangan daginn sitja þeir á svikráðum, brugga mér banaráð.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
En illráð þeirra verka ekki á mig!
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Ég virði þá ekki viðlits. Áform þeirra rætast ekki,
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
því að ég vona á þig, Drottinn, Guð minn. Kom þú og vernda mig.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Þaggaðu niður í þeim sem hlæja að óförum mínum.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Ég er að falli kominn og angist mín er enn hin sama.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Ég játa syndir mínar og iðrast þess sem ég hef gert.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
En ofsóknum óvina minna linnir ekki og heift þeirra minnkar ekki. Þeir hata mig án ástæðu.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Þeir launa mér gott með illu, hata mig fyrir góðverk mín.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Yfirgefðu mig ekki, Drottinn. Vík ekki frá mér!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Komdu skjótt og hjálpaðu mér, þú frelsari minn!
