Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Zabura ta Dawuda. Roƙo ne. Ya Ubangiji, kada ka tsawata mini cikin fushinka ko ka hore ni cikin hasalarka.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Gama kibiyoyinka sun soke ni, hannunka kuma ya fāɗo a kaina.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Saboda hasalarka babu lafiya a jikina; ƙasusuwana ba lafiya saboda zunubina.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Laifofina sun mamaye ni kamar nauyin da ya sha ƙarfin ɗauka.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Miyakuna sun ruɓe suna kuma wari saboda wawancina na zunubi.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
An tanƙware ni aka kuma ƙasƙantar da ni; dukan yini ina ta kuka.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Bayana yana fama da zazzaɓi; babu lafiya a jikina.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Na gaji sharkaf an kuma ragargaza ni; ina nishi da wahala a cikin zuciyata.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Dukan bukatata tana a shimfiɗe a gabanka, ya Ubangiji; ajiyar zuciyata ba ta ɓoyuwa daga gare ka.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Zuciyata na bugu, ƙarfina kuma ya ƙare, har ma haske ya rabu da idanuna.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Abokaina da maƙwabtana sun guje ni saboda miyakuna; maƙwabtana ba sa zuwa kusa.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Waɗanda suke neman raina sun sa tarkonsu, waɗanda suke so su cuce ni suna zance lalatar da ni; yini sukutum suna ƙulla mini maƙarƙashiya.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Ni kamar kurma ne, wanda ba ya ji, kamar bebe, wanda ba ya iya buɗe bakinsa.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Na zama kamar mutumin da ba ya ji, wanda bakinsa ba ya iya ba da amsa.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Na dogara gare ka, ya Ubangiji; za ka amsa, ya Ubangiji Allahna.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Gama na ce, “Kada ka bar su su yi farin ciki a kaina ko su yi kirari a kaina sa’ad da ƙafata ta yi santsi.”
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Gama ina gab da fāɗuwa, kuma cikin azaba nake kullum.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Na furta laifina; na damu da zunubina.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Da yawa ne masu gāba da ni da ƙarfi; waɗanda suke kina ba dalili sun yi yawa.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Waɗanda suke sāka alherina da mugunta, suna cin zarafina sa’ad da nake bin abin da yake daidai.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Ya Ubangiji, kada ka yashe ni; kada ka yi nesa da ni, ya Allahna.
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Zo da sauri ka taimake ni, Ya Ubangiji Mai Cetona.
