Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Ein Psalm von David, bei Darbringung des Duftopfers. HERR, nicht in deinem Zorne strafe mich,
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Denn deine Pfeile sind in mich eingedrungen, und deine Hand liegt schwer auf mir:
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
nichts ist gesund an meinem Leib ob deinem Zürnen, nichts heil an meinen Gliedern ob meiner Sünde.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Denn meine Missetaten schlagen mir über dem Haupt zusammen; wie eine schwere Last sind sie mir zu schwer geworden.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Es faulen, es eitern meine Wunden infolge meiner Torheit.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Ich bin gekrümmt, tief niedergebeugt; den ganzen Tag geh’ ich trauernd einher;
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
denn meine Lenden sind voll von Entzündung, und nichts ist unversehrt an meinem Leibe.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Erschöpft bin ich und ganz zerschlagen, ich schreie auf infolge des Stöhnens meines Herzens.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
O Allherr, all mein Verlangen ist dir bekannt, und meine Seufzer sind dir nicht verborgen.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Mein Herz pocht stürmisch, meine Kraft hat mich verlassen, und das Licht meiner Augen, auch das ist dahin!
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Meine Freunde und Genossen stehn abseits von meinem Elend, und meine nächsten Verwandten halten sich fern.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Die nach dem Leben mir trachten, legen mir Schlingen, und die mein Unglück suchen, verabreden Unheil und sinnen auf Trug den ganzen Tag.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Doch ich bin wie ein Tauber, höre es nicht, und bin wie ein Stummer, der den Mund nicht auftut;
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
ja, ich bin wie einer, der nicht hören kann und in dessen Mund keine Widerrede ist;
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
denn auf dich, HERR, warte ich: du wirst antworten, o Allherr, mein Gott;
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
denn ich sage: »Daß sie nur nicht über mich frohlocken, nur nicht beim Wanken meines Fußes gegen mich großtun!«
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Denn nahe bin ich am Zusammenbrechen, und mein Schmerz ist mir allezeit gegenwärtig.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Ach! Ich bekenne meine Schuld, bin bekümmert ob meiner Sünde!
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Dagegen die ohne Grund mich befeinden, sind stark, und zahlreich sind, die ohn’ Ursach’ mich hassen,
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
und solche, die mir Gutes mit Bösem vergelten, sind meine Widersacher, weil fest am Guten ich halte.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Verlaß mich nicht, o HERR, mein Gott, sei nicht ferne von mir!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Eile zu meinem Schutz herbei, o Allherr, meine Rettung!
