Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Ein Psalm Davids zum Gedächtnis. HERR, strafe mich nicht in deinem Zorn und züchtige mich nicht in deinem Grimm!
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Denn deine Pfeile stecken in mir, und deine Hand drücket mich.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Es ist nichts Gesundes an meinem Leibe vor deinem Dräuen, und ist kein Friede in meinen Gebeinen vor meiner Sünde.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Denn meine Sünden gehen über mein Haupt, wie eine schwere Last sind sie mir zu schwer worden.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Meine Wunden stinken und eitern vor meiner Torheit.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Ich gehe krumm und sehr gebückt; den ganzen Tag gehe ich traurig.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Denn meine Lenden verdorren ganz, und ist nichts Gesundes an meinem Leibe.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Es ist mit mir gar anders und bin sehr zerstoßen. Ich heule vor Unruhe meines Herzens.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
HERR, vor dir ist alle meine Begierde und mein Seufzen ist dir nicht verborgen.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Mein Herz bebet, meine Kraft hat mich verlassen, und das Licht meiner Augen ist nicht bei mir.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Meine Lieben und Freunde stehen gegen mich und scheuen meine Plage, und meine Nächsten treten ferne.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Und die mir nach der Seele stehen, stellen mir; und die mir übel wollen, reden, wie sie Schaden tun wollen, und gehen mit eitel Listen um.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Ich aber muß sein wie ein Tauber und nicht hören, und wie ein Stummer, der seinen Mund nicht auftut.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Und muß sein wie einer, der nicht höret und der keine Widerrede in seinem Munde hat.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Aber ich harre, HERR, auf dich; du, HERR, mein Gott, wirst erhören.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Denn ich denke, daß sie ja sich nicht über mich freuen. Wenn mein Fuß wankete; würden sie sich hoch rühmen wider mich.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Denn ich bin zu Leiden gemacht, und mein Schmerz ist immer vor mir.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Denn ich zeige meine Missetat an und sorge für meine Sünde.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Aber meine Feinde leben und sind mächtig; die mich unbillig hassen, sind groß.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Und die mir Arges tun um Gutes, setzen sich wider mich, darum daß ich ob dem Guten halte.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Verlaß mich nicht, HERR, mein Gott; sei nicht ferne von mir!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
