< Psalmien 38 >
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Ein Lied; von David, zum Erlernen. Bestraf mich nicht in Deinem Zorne, Herr! In Deinem Grimme züchtige mich nicht noch mehr!
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Denn Deine Pfeile sind gar tief in mich gedrungen, und Deine Hand liegt schwer auf mir.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
An meinem Fleische ist nichts heil ob Deinem Zorn, nichts unversehrt an meinem Leib ob meiner Sünde.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Denn meine Sünden übersteigen mir das Haupt, sind mir zu schwer, wie eine ungeheure Last.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Und eiternd faulen meine Wunden um meiner Torheit willen.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Ich winde mich und krümme mich so heftig und allzeit gehe ich betrübt einher.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
In meinem Innern wühlt der Brand; an meinem Leib ist nichts Gesundes.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Ich bin gelähmt, zermalmt und stöhne; mir klopft das Herz.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Vor Dir liegt jeder meiner Wünsche offen, Herr; mein Seufzen ist Dir nicht verborgen.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Mir pocht das Herz und steht mir still, und meine Kraft, mein Augenlicht versagen mir den Dienst.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Die Freunde und Gefährten treten zurück vor meiner Plage; fern stehen die Verwandten mir.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Die auf mein Leben lauern, legen Schlingen, und die mein Unglück suchen, drohen mit Verderben und schmieden täglich Ränke.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Und ich? Ich bin wie taub und höre nichts, bin wie ein Stummer, der den Mund nicht öffnet,
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
bin wie ein Mensch, der nichts versteht und keinen Widerspruch im Munde führt.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Denn ich vertraue, Herr, auf Dich; Du Herr, mein Gott, wirst Rede stehen,
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Weil ich mir sag, sie dürfen meiner nimmer spotten, und glitte aus mein Fuß, nicht über mich frohlocken.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Schon bin ich ja dem Falle nah, stets meiner Schwäche mir bewußt.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Denn ich bekenne meine Schuld und gräme mich um meine Sünde.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Doch zahlreich sind, die unverschuldet mich befeinden, und viele, die mich grundlos hassen,
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
und die mit Bösem Gutes mir vergelten, mich lästern, daß ich nach dem Guten strebe.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Verlaß mich nicht, o Herr! Mein Gott, entfern Dich nicht von mir!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Zu meinem Schutze schnell herbei! Zu Hilfe, Herr!