Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Cantique de David. Pour souvenir. Éternel, en ton courroux ne me châtie pas! et en ta colère ne me punis pas!
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Car tes flèches sont tombées sur moi, et sur moi tu as fait main basse.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Ta fureur n'a rien épargné en mon corps, et mon péché a enlevé toute santé à mes os.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Car mes misères s'élèvent plus haut que ma tête, comme un lourd fardeau, par leur poids elles m'accablent.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Mes plaies sont fétides et purulentes, par l'effet de ma folie.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Je suis courbé, affaissé au dernier degré; incessamment je vais menant deuil;
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
car un feu remplit mes entrailles, et il n'y a plus de santé dans mon corps.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Je suis tout défaillant, tout brisé, un rugissement sort de mon cœur en tourmente…
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Seigneur, tu connais tous mes désirs, et mes soupirs ne te sont point cachés;
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
mon cœur palpite, ma force m'abandonne, et mes yeux mêmes me refusent la vue du jour.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Mes amis et mes frères s'arrêtent à l'aspect de ma plaie, et mes proches se tiennent à distance.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Ceux qui en veulent à ma vie, tendent leurs pièges, et ceux qui cherchent ma perte, parlent de ruine, et tout le jour ils songent à des ruses.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Mais moi, tel qu'un sourd, je n'entends pas, et, tel qu'un muet, je n'ouvre pas la bouche;
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
je suis comme un homme privé de l'ouïe, et dans la bouche duquel il n'y a point de réplique.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Car c'est en toi, Éternel, que j'espère; tu m'exauceras, Seigneur, mon Dieu!
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Car je dis: Ne permets pas que j'excite leur joie! Dès que mon pied bronche, je vois leur triomphe.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Car je suis toujours près de faillir, et mes regrets douloureux sont toujours là, devant moi;
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
car je confesse mes manquements, et mon péché me rend inquiet.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Cependant mes ennemis sont vivants et forts, ils sont en nombre ceux qui me haïssent sans cause.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Me rendant le mal pour le bien, ils me sont hostiles, parce que je cherche le bien.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Ne m'abandonne pas, Éternel! Mon Dieu, ne t'éloigne pas de moi!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Accours à mon aide, ô Dieu, mon Sauveur!
