Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Psaume de David. Pour souvenir. Éternel! Ne me punis pas dans ta colère, Et ne me châtie pas dans ta fureur.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Car tes flèches m’ont atteint, Et ta main s’est appesantie sur moi.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Il n’y a rien de sain dans ma chair à cause de ta colère, Il n’y a plus de vigueur dans mes os à cause de mon péché.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Car mes iniquités s’élèvent au-dessus de ma tête; Comme un lourd fardeau, elles sont trop pesantes pour moi.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Mes plaies sont infectes et purulentes, Par l’effet de ma folie.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Je suis courbé, abattu au dernier point; Tout le jour je marche dans la tristesse.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Car un mal brûlant dévore mes entrailles, Et il n’y a rien de sain dans ma chair.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Je suis sans force, entièrement brisé; Le trouble de mon cœur m’arrache des gémissements.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Seigneur! Tous mes désirs sont devant toi, Et mes soupirs ne te sont point cachés.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Mon cœur est agité, ma force m’abandonne, Et la lumière de mes yeux n’est plus même avec moi.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Mes amis et mes connaissances s’éloignent de ma plaie, Et mes proches se tiennent à l’écart.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Ceux qui en veulent à ma vie tendent leurs pièges; Ceux qui cherchent mon malheur disent des méchancetés, Et méditent tout le jour des tromperies.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Et moi, je suis comme un sourd, je n’entends pas; Je suis comme un muet, qui n’ouvre pas la bouche.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Je suis comme un homme qui n’entend pas, Et dans la bouche duquel il n’y a point de réplique.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Éternel! C’est en toi que j’espère; Tu répondras, Seigneur, mon Dieu!
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Car je dis: Ne permets pas qu’ils se réjouissent à mon sujet, Qu’ils s’élèvent contre moi, si mon pied chancelle!
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Car je suis près de tomber, Et ma douleur est toujours devant moi.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Car je reconnais mon iniquité, Je suis dans la crainte à cause de mon péché.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Et mes ennemis sont pleins de vie, pleins de force; Ceux qui me haïssent sans cause sont nombreux.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Ils me rendent le mal pour le bien; Ils sont mes adversaires, parce que je recherche le bien.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Ne m’abandonne pas, Éternel! Mon Dieu, ne t’éloigne pas de moi!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Viens en hâte à mon secours, Seigneur, mon salut!
