Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
