Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
A Psalm of David, to bring to remembrance. O LORD, rebuke me not in thy wrath: neither chasten me in thy hot displeasure.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
For thy arrows stick fast in me, and thy hand falleth heavy upon me.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
There is no soundness in my flesh because of thy anger; neither is there any rest in my bones because of my sin.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
For my iniquities have gone over my head: as an heavy burden they are too heavy for me.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
My wounds stink and are corrupt because of my foolishness.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
I am troubled; I am bowed down greatly; I go mourning all the day long.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
For my loins are filled with a loathsome disease: and there is no soundness in my flesh.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
I am feeble and grievously broken: I have roared by reason of the disquietness of my heart.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Lord, all my desire is before thee; and my groaning is not hid from thee.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
My heart panteth, my strength faileth me: as for the light of my eyes, that also is gone from me.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
My lovers and my friends stand aloof from my affliction; and my kinsmen stand afar off.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
They also that seek after my life lay snares for me: and they that seek my hurt speak mischievous things, and imagine deceits all the day long.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
But I, as a deaf man, heard not; and I was as a dumb man that openeth not his mouth.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Thus I was as a man that heareth not, and in whose mouth are no reproofs.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
For in thee, O LORD, do I hope: thou wilt hear, O Lord my God.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
For I said, Hear me, lest otherwise they should rejoice over me: when my foot slippeth, they magnify themselves against me.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
For I am ready to halt, and my sorrow is continually before me.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
For I will declare my iniquity; I will be sorry for my sin.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
But my enemies are lively, and they are strong: and they that hate me wrongfully are multiplied.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
They also that render evil for good are my adversaries; because I follow the thing that is good.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Forsake me not, O LORD: O my God, be not far from me.
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Make haste to help me, O Lord my salvation.
