Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
A Melody of David. To bring to Remembrance. O Yahweh, do not, in thine anger, correct me, nor, in thy wrath, chastise me;
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
For, thine arrows, have sunk down into me, and thy hand, presseth heavily upon me.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
There is no soundness in my flesh, By reason of thine indignation, There is no peace in my bones, By reason of my sin;
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
For, mine iniquities, have passed over my head, Like a heavy burden, they are too heavy for me:
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
My wounds are of bad odour—they have festered, by reason of my folly:
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
I am bent, I am bowed down very low. All the day, have I gloomily walked;
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
For, my loins, are filled with inflammation, and there is no soundness in my flesh:
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
I am benumbed and crushed exceedingly, —I have cried aloud because of the groaning of my heart.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
O My Lord! before thee, is all my longing, and, my sighing, from thee, hath not been hid:
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
My heart, fluttereth, my strength hath forsaken me, and, as for the light of mine eyes, even they, are not with me:
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
My lovers, and my friends, from before my stroke, stand aloof, —and, my near ones, far away, do stand:
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Yea they who are seeking my life, have laid snares, and they who are asking my harm, have threatened engulfing ruin, And, deceitful things—all day long, do they mutter.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
But, I, as one deaf, will not hear, —and as one dumb, who will not open his mouth:
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Thus have I become as a man who cannot hear, in whose mouth are no arguments:
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Because, for thee, O Yahweh, have I waited, Thou, wilt answer, O Adonay, my God!
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
For I said, Lest they rejoice over me! When my feet were tottering, against me, have they magnified themselves:
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
For, I, to halt, am ready, and, my pain, is before me continually;
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
For, mine iniquity, will I declare, I shall be anxious because of my sin;
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
And, my foes, are alive—have become strong, —and multiplied are they who hate me for false cause:
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Even they who are repaying evil for good, accuse me because I pursue the good.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Do not forsake me, O Yahweh, My God! be not far from me:
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Make haste to help me, My Lord, my deliverance!
