Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
“A psalm of David. To bring to remembrance.” O LORD! rebuke me not in thy wrath, Nor chasten me in thy hot displeasure!
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
For thine arrows have deeply pierced me, And thy hand hath been heavy upon me.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
There is no soundness in my flesh, because of thine anger; Nor rest in my bones, because of my sin.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
For my iniquities have gone over my head; Like a heavy burden, they are more than I can bear.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
My wounds putrefy and are loathsome on account of my folly.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
I am bent; I am bowed down greatly; I go mourning all the day long.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
For my loins are full of burning heat, And there is no soundness in my flesh.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
I am weakened and bruised exceedingly; I roar by reason of the disquietude of my heart.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
O Lord! thou knowest all my desire, And my groaning is not hidden from thee!
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
My heart panteth; my strength faileth me; The very light of my eyes is gone from me.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
My friends and acquaintance keep aloof from my woe, And my kinsmen stand afar off:
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
While they who seek my life lay snares for me; They who seek my hurt threaten destruction, And meditate deceit all the day long.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
But I, like a deaf man, hear not; And, like a dumb man, open not my mouth.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
I am like one who heareth nothing, And in whose mouth is no reply.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
For in thee, O LORD! do I put my trust; Thou wilt hear, O Lord, my God!
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
For I have prayed, “Let them not rejoice over me; Let them not exult at the slipping of my feet!”
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
For I am ready to fall, And my pain doth never leave me;
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
For I confess my iniquity, And am troubled on account of my sin.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
But my enemies flourish and are strong; They who hate me without cause are multiplied.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
They who repay good with evil are my enemies, Because I follow that which is good.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Forsake me not, O LORD! O my God! be not far from me!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Make hast to mine aid, O Lord, my salvation!
