Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
“A psalm of David, to bring to remembrance.” O Lord, correct me not in thy wrath, nor chastise me in thy fury.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
For thy arrows have penetrated into me, and thy hand presseth down upon me.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
There is no soundness in my flesh because of thy indignation: there is no peace in my bones because of my sin.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
For my iniquities are passed over my head, as a heavy burden are they too heavy for me.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Foul, corrupt are my bruises because of my folly.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
I am bent double; I am bowed down to the utmost; all the day long I go about full of grief.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
For my loins are filled with a burning disease, and there is no soundness in my flesh.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
I am made faint and crushed to the utmost; I cry aloud because of the groaning of my heart.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Lord, before thee is all my longing; and my sighing is from thee not hidden.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
My heart is restless, my strength hath left me; and the light of my eyes—that also is no more with me.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
My lovers and my friends stand aloof from my plague; and my kinsmen stand afar off.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
They also that seek after my life lay snares; and they that wish for my mishap speak wicked falsehoods; and deceits do they devise all the day long.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
But I, as a deaf man, hear not; and I am as a dumb man that cannot open his mouth.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Thus am I as a man that heareth not, and in whose mouth are no words of defence.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
For in thee, O Lord, do I hope: thou wilt answer, O Lord my God.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
For I said, Perhaps they might rejoice over me: when my foot slippeth, they might magnify themselves over me.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
For I am prepared for [my] downfall, and my pain is continually before me.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
For I will tell of my iniquity; I will be grieved because of my sin.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
But my enemies are strong in life; and numerous are those that hate me wrongfully;
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
They also that repay [me] evil in lieu of good; they hate me bitterly because I pursue what is good.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Forsake me not, O Lord: O my God, be not far from me.
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Make haste to help me, O Lord, my salvation.
