Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
A Psalm of David, in commemoration of the Sabbath. O Lord, do not rebuke me in your fury, nor chastise me in your wrath.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
For your arrows have been driven into me, and your hand has been confirmed over me.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
There is no health in my flesh before the face of your wrath. There is no peace for my bones before the face of my sins.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
For my iniquities have walked over my head, and they have been like a heavy burden weighing upon me.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
My sores have putrefied and been corrupted before the face of my foolishness.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
I have become miserable, and I have been bent down, even to the end. I have walked with contrition all day long.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
For my loins have been filled with illusions, and there is no health in my flesh.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
I have been afflicted and greatly humbled. I bellowed from the groaning of my heart.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
O Lord, all my desire is before you, and my groaning before you has not been hidden.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
My heart has been disturbed. My strength has abandoned me, and the light of my eyes has abandoned me, and it is not with me.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
My friends and my neighbors have drawn near and stood against me. And those who were next to me stood far apart. And those who sought my soul used violence.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
And those who sought evil accusations against me were speaking emptiness. And they practiced deceitfulness all day long.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
But, like someone deaf, I did not hear. And I was like someone mute, not opening his mouth.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
And I became like a man who does not hear, and who has no reproofs in his mouth.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
For in you, Lord, I have hoped. You will listen to me, O Lord my God.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
For I said, “Lest at any time, my enemies might rejoice over me,” and, “While my feet are being shaken, they have spoken great things against me.”
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
For I have been prepared for scourges, and my sorrow is ever before me.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
For I will announce my iniquity, and I will think about my sin.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
But my enemies live, and they have been stronger than me. And those who have wrongfully hated me have been multiplied.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Those who render evil for good have dragged me down, because I followed goodness.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Do not forsake me, O Lord my God. Do not depart from me.
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Be attentive to my help, O Lord, the God of my salvation.
