Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
Van David; bij het herinneringsoffer. Jahweh, tuchtig mij niet in uw toorn, Kastijd mij niet in uw gramschap:
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Want uw pijlen hebben mij getroffen, Uw hand drukt zwaar op mij neer.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Er is geen gezonde plek aan mijn vlees om uw toorn, Niets gaafs aan mijn gebeente om mijn zonden;
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Want mijn misdaden stapelen zich op mijn hoofd, En drukken mij neer als een loodzware last.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Mijn wonden stinken en dragen Om mijn verdwazing;
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Ik ga gebukt en geknakt, Loop heel de dag maar treurend rond.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Mijn lenden zijn aan alle kanten ontstoken, Geen gezonde plek aan mijn vlees;
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Ik ben uitgeput en gebroken, En snik het uit door het gekerm van mijn hart.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Heer, al mijn jammeren is U bekend, Mijn zuchten voor U niet verborgen;
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Wild bonst mijn hart, de kracht ontzinkt mij, Zelfs het licht van mijn ogen is heen.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Mijn vrienden en makkers keren zich af om mijn plagen, En mijn verwanten staan op een afstand te spotten;
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Die mijn leven belagen en mijn ongeluk zoeken, Bespreken mijn val, en belasteren mij de hele dag.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Maar ik ben als een dove, die het niet hoort, Als een stomme, die zijn mond niet opent,
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Als een man, die niet luistert, En wiens mond geen antwoord meer weet.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Neen, Jahweh, ik verlaat mij op U: Antwoord Gij, mijn Heer en mijn God;
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Want ik vrees, dat men zich vrolijk over mij maakt, Een grote mond tegen mij zet, nu mijn voeten wankelen.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Ja, ieder ogenblik dreig ik te vallen, Mijn ellende staat mij steeds voor de geest;
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Want ik moet wel mijn misdaad bekennen, En bekommerd zijn over mijn schuld.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
En machtig zijn ook, die zonder reden mijn vijanden zijn, Talrijk, die mij onverdiend haten,
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Die goed vergelden met kwaad, Mij ondanks mijn beste bedoeling bestrijden.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Jahweh, verlaat mij dus niet; Mijn God, blijf niet verre van mij!
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Kom mij spoedig te hulp, Mijn Heer en mijn Heil!
