Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
(En salme af David. Lehazkir.) HERRE, revs mig ej i din vrede, tugt mig ej i din Harme!
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Thi dine pile sidder i mig, din Hånd har lagt sig på mig.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Intet er karskt på min Krop for din Vredes Skyld, intet uskadt i mine Ledemod for mine Synders Skyld;
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
thi over mit Hoved skyller min Brøde som en tyngende Byrde, for tung for mig.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Mine Sår både stinker og rådner, for min Dårskabs Skyld går jeg bøjet;
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
jeg er såre nedtrykt, sorgfuld vandrer jeg Dagen lang.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Thi Lænderne er fulde af Brand, intet er karskt på min Krop,
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
jeg er lammet og fuldkommen knust, jeg skriger i Hjertets Vånde.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
HERRE, du kender al min Attrå, mit Suk er ej skjult for dig;
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
mit Hjerte banker, min Kraft har svigtet, selv mit Øje har mistet sin Glans.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
For min Plages Skyld flyr mig Ven og Frænde, mine Nærmeste holder sig fjert;
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
de, der vil mig til Livs, sætter Snarer, og de, der vil mig ondt, lægger Råd om Fordærv, de tænker Dagen igennem på Svig.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Men jeg er som en døv, der intet hører, som en stum, der ej åbner sin Mund,
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
som en Mand, der ikke kan høre, i hvis Mund der ikke er Svar.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Thi til dig står mit Håb, o HERRE, du vil bønhøre, Herre min Gud,
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
når jeg siger: "Lad dem ikke glæde sig over mig, hovmode sig over min vaklende Fod!"
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Thi jeg står allerede for Fald, mine Smerter minder mig stadig;
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
thi jeg må bekende min Skyld må sørge over min Synd.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Mange er de, der med Urette er mine Fjender, talrige de, der hader mig uden Grund,
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
som lønner mig godt med ondt, som står mig imod, fordi jeg søger det gode.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
HERRE, forlad mig ikke, min Gud, hold dig ikke borte fra mig,
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
il mig til Hjælp, o Herre, min Frelse!
