Psalmien 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
En Psalme af David; til Ihukommelse.
2 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
Herre! straf mig ikke i din Vrede og tugt mig ikke i din Harme.
3 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
Thi dine Pile ere dybt nedtrykte i mig, og din Haand har lagt sig paa mig.
4 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Der er intet sundt paa mit Kød for din Vredes Skyld; der er ingen Fred i mine Ben for min Synds Skyld.
5 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
Thi mine Misgerninger ere gaaede mig over Hovedet; de ere blevne mig for svare som en svar Byrde.
6 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
Mine Saar lugte ilde, de ere raadne for min Daarskabs Skyld.
7 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
Jeg gaar kroget, jeg er saare nedbøjet; jeg gaar hver Dag i Sørgeklæder.
8 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
Thi mine Lænder ere fulde af Skorpe, og der er intet sundt paa mit Kød.
9 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
Jeg er bleven dødkold og saare sønderknust; jeg hyler ud af mit Hjertes Uro.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
Herre! al min Begæring er for dig, og mit Suk er ikke skjult for dig.
11 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Mit Hjerte slaar heftigt, min Kraft har forladt mig, og mine Øjnes Lys, endog det er svundet for mig.
12 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Mine Venner og mine Frænder holde sig i Afstand fra min Plage, og mine nærmeste staa langt borte.
13 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
Og de, som søge efter mit Liv, satte Snarer, og de, som søge min Ulykke, førte Fordærvelsens Tale og grunde den ganske Dag paa alle Haande Svig.
14 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
Men jeg er som en døv, der ikke hører, og som en stum, der ikke oplader sin Mund.
15 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
Jeg er som en Mand, der ikke hører, og som intet Gensvar har i sin Mund.
16 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
Thi jeg bier paa dig, Herre; du, Herre min Gud! vil bønhøre.
17 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
Thi jeg sagde: De skulle ikke glæde sig over mig; da min Fod snublede, gjorde de sig store imod mig.
18 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
Thi jeg er nær ved at halte, og min Pine er stadig for mig.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
Thi jeg maa bekende min Misgerning, jeg sørger over min Synd.
20 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
Men mine Fjender leve og ere mægtige, og der er mange, som hade mig uden Skel.
21 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
Og de, som betale ondt for godt, de staa mig imod, fordi jeg efterjager det gode.
22 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Forlad mig ikke, Herre! min Gud, vær ikke langt fra mig! Skynd dig at hjælpe mig, Herre, min Frelse!
