Psalmien 37

1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

En Psalm Davids. Harmas icke öfver de onda; var icke nitisk öfver de ogerningsmän.

2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

Ty såsom gräs varda de snart afhuggne, och såsom gröna örter skola de förvissna.

3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

Haf hopp till Herran, och gör det godt är; blif i landet, och föd dig redeliga.

4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

Haf dina lust i Herranom; han skall gifva dig hvad ditt hjerta önskar.

5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

Befalla Herranom din väg, och hoppas uppå honom; han skall väl görat;

6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

Och skall frambära dina rättfärdighet såsom ett ljus, och din rätt såsom en middag.

7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

Förbida Herran, och vänt efter honom. Harmas icke öfver den, hvilkom all ting, efter hans vilja, lyckosamliga framgå.

8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

Håll tillbaka af vrede, och öfvergif grymhet; blif icke vred, så att du ock illa gör.

9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

Ty de onda skola utrotade varda; men de, som vänta efter Herran, skola ärfva landet.

10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

Det är ännu en liten tid, så är den ogudaktige intet mer; och när du efter hans rum ser, skall han borto vara.

11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

Men de elände skola ärfva landet, och lust hafva i storom frid.

12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

Den ogudaktige trugar den rättfärdiga, och biter sina tänder tillsamman öfver honom.

13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

Men Herren ler åt honom; ty han ser att hans dag kommer.

14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

De ogudaktige draga ut svärdet, och bända sin båga, att de skola fälla den elända och fattiga, och slagta de fromma.

15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

Men deras svärd skall gå in i deras hjerta, och deras båge skall sönderbrista.

16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

Det litsla, som en rättfärdig hafver, är bättre än många ogudaktigas stora håfvor.

17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

Ty de ogudaktigas arm skall sönderbrytas; men Herren håller de rättfärdiga vid magt.

18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

Herren känner de frommas dagar, och deras gods skall blifva evinnerliga.

19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

De skola icke på skam komma i den onda tiden, och i hårdom årom skola de nog hafva.

20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

Ty de ogudaktige skola förgås; och Herrans fiender, om de än vore såsom en kostelig äng, skola de likväl försvinna, såsom en rök försvinner.

21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

Den ogudaktige borgar, och betalar intet; men den rättfärdige är barmhertig och mild.

22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

Ty hans välsignade ärfva landet; men hans förbannade varda utrotade.

23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

Af Herranom varder sådana mans gång främjad, och han hafver lust till hans väg.

24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

Om han faller, varder han ej bortkastad; ty Herren håller honom vid handen.

25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

Jag hafver ung varit, och är gammal vorden, och hafver ännu aldrig sett den rättfärdiga förlåten, eller hans säd efter bröd gå.

26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

Han är alltid barmhertig, och lånar gerna; och hans säd skall välsignad varda.

27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

Låt af det onda, och gör det goda, och blif i evig tid.

28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

Ty Herren älskar rätten, och öfvergifver icke sina heliga; evinnerliga varda de bevarade; men de ogudaktigas säd skall utrotad varda.

29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

De rättfärdige ärfva landet, och blifva derinne evinnerliga.

30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

Dens rättfärdigas mun talar vishet, och hans tunga lärer rätten.

31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

Hans Guds lag är i hans hjerta; hans steg slinta icke.

32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

Den ogudaktige vaktar uppå den rättfärdiga, och aktar dräpa honom.

33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

Men Herren låter honom icke uti hans händer, och fördömer honom icke, då han dömd varder.

34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

Förbida Herran, och håll hans väg, så skall han upphöja dig, så att du skall ärfva landet. Du skall se, att de ogudaktige utrotade varda.

35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

Jag hafver sett en ogudaktig, den var fast väldig, och utbredde sig, och grönskades såsom ett laurbärsträ.

36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

Då man gick der framom, si, så var han borto; jag frågade efter honom, då vardt han ingenstäds funnen.

37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

Blif from, och håll dig rätt; ty slikom skall det på sistone väl gå.

38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

Men de öfverträdare skola tillsammans förgås, och de ogudaktige på sistone utrotade varda.

39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

Men Herren hjelper de rättfärdiga; han är deras starkhet i nöd;

40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.

Och Herren skall vara dem biståndig, och hjelpa dem; han skall undsätta dem ifrå de ogudaktiga, och frälsa dem; ty de trösta uppå honom.