Psalmien 37
1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
Von David. Entrüste dich nicht über die Bösen
2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
denn schnell wie das Gras verwelken sie und verdorren wie grünender Rasen.
3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
Vertrau auf den HERRN und tu das Gute, bleib wohnen im Lande und übe Redlichkeit
4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
und habe deine Lust am HERRN: so wird er dir geben, was dein Herz begehrt.
5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
Befiehl dem HERRN deine Wege und vertraue auf ihn: er wird’s wohl machen
6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
und deine Gerechtigkeit strahlen lassen wie das Licht und dein Recht wie den hellen Mittag.
7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
Sei stille dem HERRN und harre auf ihn, entrüste dich nicht über den, der Glück hat bei seinem Tun, über den Mann, der Ränke übt!
8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
Steh ab vom Zorn und entsage dem Grimm, entrüste dich nicht: es führt nur zum Bösestun!
9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
Denn die Übeltäter werden ausgerottet, doch die da harren des HERRN, die werden das Land besitzen.
10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
Nur noch ein Weilchen, so wird der Frevler nicht mehr sein, und siehst du dich um nach seiner Stätte, so ist er nicht mehr da;
11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
die stillen Dulder aber werden das Land besitzen und sich freun an der Fülle des Friedens.
12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
Böses sinnt der Frevler gegen den Gerechten und knirscht mit den Zähnen gegen ihn;
13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
der Allherr aber lacht über ihn, denn er sieht, daß sein Tag kommt.
14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
Die Frevler zücken das Schwert und spannen den Bogen, um den Dulder und Armen niederzustrecken und die redlich Wandelnden hinzumorden;
15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
doch ihr Schwert dringt ihnen ins eigne Herz, und ihre Bogen werden zerbrochen.
16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
Das geringe Gut des Gerechten ist besser als der Überfluß vieler Gottlosen;
17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
denn die Arme der Gottlosen werden zerbrochen, die Gerechten aber stützt der HERR.
18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
Der HERR kennt wohl die Tage der Frommen, und ihr Besitz ist für immer gesichert;
19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
sie werden nicht zuschanden in böser Zeit, nein, in den Tagen des Hungers werden sie satt.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
Dagegen die Gottlosen gehen zugrunde, und die Feinde des HERRN sind wie die Pracht der Auen: sie vergehen wie Rauch, sie vergehen!
21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
Der Gottlose muß borgen und kann nicht zahlen, der Gerechte aber schenkt und gibt;
22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
denn die vom HERRN Gesegneten erben das Land, aber die von ihm Verfluchten werden vernichtet.
23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
Vom HERRN her werden die Schritte des Mannes gefestigt, und zwar wenn Gefallen er hat an seinem Wandel;
24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
wenn er strauchelt, stürzt er nicht völlig nieder, denn der HERR stützt ihm die Hand.
25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
Ich bin jung gewesen und alt geworden, doch hab’ ich nie den Gerechten verlassen gesehn, noch seine Kinder betteln um Brot.
26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
Allzeit kann er schenken und darleihn, und auch noch seine Kinder sind zum Segen.
27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
Halte dich fern vom Bösen und tu das Gute, so wirst du für immer wohnen bleiben;
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
Denn der HERR hat das Recht lieb und verläßt seine Frommen nicht: ewiglich werden sie behütet, doch der Gottlosen Nachwuchs wird ausgerottet.
29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
Die Gerechten werden das Land besitzen und bleiben in ihm wohnen für immer.
30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
Des Gerechten Mund läßt Weisheit hören, und seine Zunge redet Recht;
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
das Gesetz seines Gottes wohnt ihm im Herzen, und seine Schritte wanken nicht.
32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
Der Gottlose lauert dem Gerechten auf und sucht ihn ums Leben zu bringen;
33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
doch der HERR läßt ihn nicht fallen in seine Hand und läßt ihn nicht verdammen vor Gericht.
34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
Harre des HERRN und halte dich an seinen Weg, so wird er dich erhöhn zum Besitz des Landes; an der Gottlosen Vernichtung wirst du deine Freude sehn.
35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
Ich hab’ einen Frevler gesehen, der trat gar trotzig auf und spreizte sich stolz wie ein grünender, ragender Baum;
36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
doch als ich (wieder) vorüberging, da war er verschwunden, und als ich ihn suchte, war er nicht mehr zu finden.
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
Bleibe (also) fromm und halte dich recht, denn solchen wird es zuletzt wohl ergehn;
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
die Frevler aber werden allesamt vertilgt, und der Gottlosen Nachwuchs wird ausgerottet.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
Die Hilfe der Gerechten kommt vom HERRN: er ist ihre Schutzwehr zur Zeit der Not;
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
denn der HERR steht ihnen bei und rettet sie; er rettet sie von den Frevlern und bringt ihnen Hilfe, weil auf ihn sie ihr Vertrauen setzen.
