Psalmien 37
1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
Af David. Græm dig ikke over Ugerningsmænd, misund ikke dem, der gør Uret!
2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
Thi hastigt svides de af som Græsset, visner som det friske Grønne.
3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
Stol paa HERREN og gør det gode, bo i Landet og læg Vind paa Troskab,
4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
da skal du have din Fryd i HERREN, og han skal give dig, hvad dit Hjerte attraar.
5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
Vælt din Vej paa HERREN, stol paa ham, saa griber han ind
6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
og fører din Retfærdighed frem som Lyset, din Ret som den klare Dag.
7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
Vær stille for HERREN og bi paa ham, græm dig ej over den, der har Held, over den, der farer med Rænker.
8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
Tæm din Harme, lad Vreden fare, græm dig ikke, det volder kun Harm.
9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
Thi Ugerningsmænd skal ryddes ud, men de, der bier paa HERREN, skal arve Landet.
10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
En liden Stund, og den gudløse er ikke mere; ser du hen til hans Sted, saa er han der ikke.
11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
Men de sagtmodige skal arve Landet, de fryder sig ved megen Fred.
12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
Den gudløse vil den retfærdige ilde og skærer Tænder imod ham;
13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
men Herren, han ler ad ham, thi han ser hans Time komme.
14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
De gudløse drager Sværdet og spænder Buen for at fælde arm og fattig, for at nedslagte dem, der vandrer ret;
15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
men Sværdet rammer dem selv i Hjertet, og Buerne brydes sønder og sammen.
16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
Det lidt, en retfærdig har, er bedre end mange gudløses Rigdom;
17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
thi de gudløses Arme skal brydes, men HERREN støtter de retfærdige;
18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
HERREN kender de uskyldiges Dage, deres Arvelod bliver evindelig;
19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
de beskæmmes ikke i onde Tider, de mættes i Hungerens Dage.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
Thi de gudløse gaar til Grunde, som Engenes Pragt er HERRENS Fjender, de svinder, de svinder som Røg.
21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
Den gudløse laaner og bliver i Gælden, den retfærdige ynkes og giver;
22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
de, han velsigner, skal arve Landet, de, han forbander, udryddes.
23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
Af HERREN stadfæstes Mandens Skridt, naar han har Behag i hans Vej;
24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
om end han snubler, falder han ikke, thi HERREN støtter hans Haand.
25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
Ung har jeg været, og nu er jeg gammel, men aldrig saa jeg en retfærdig forladt eller hans Afkom tigge sit Brød;
26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
han ynkes altid og laaner ud, og hans Afkom er til Velsignelse.
27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
Vig fra ondt og øv godt, saa bliver du boende evindelig;
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
thi HERREN elsker Ret og svigter ej sine fromme. De onde udslettes for evigt, de gudløses Afkom udryddes;
29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
de retfærdige arver Landet og skal bo der til evig Tid.
30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
Den retfærdiges Mund taler Visdom; hans Tunge siger, hvad ret er;
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
sin Guds Lov har han i Hjertet, ikke vakler hans Skridt.
32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
Den gudløse lurer paa den retfærdige og staar ham efter Livet,
33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
men HERREN giver ham ej i hans Haand og lader ham ikke dømmes for Retten.
34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
Bi paa HERREN og bliv paa hans Vej, saa skal han ophøje dig til at arve Landet; du skal skue de gudløses Undergang.
35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
Jeg har set en gudløs trodse, bryste sig som en Libanons Ceder —
36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
men se, da jeg gik der forbi, var han borte; da jeg søgte ham, fandtes han ikke.
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
Vogt paa Uskyld, læg Vind paa Oprigtighed, thi Fredens Mand har en Fremtid;
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
men Overtræderne udryddes til Hobe, de gudløses Fremtid gaar tabt.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
De retfærdiges Frelse kommer fra HERREN, deres Tilflugt i Nødens Stund;
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
HERREN hjælper og frier dem, fra de gudløse frier og frelser han dem; thi hos ham har de søgt deres Tilflugt.
