Psalmien 37
1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
Af David. Lad din Vrede ikke optændes imod de onde; vær ikke nidkær imod dem, som gøre Uret;
2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
thi de skulle hastelig falme som Græs, og visne som grønne Urter.
3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
Forlad dig paa Herren og gør godt; bo i Landet og nær dig trolig;
4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
og forlyst dig i Herren, saa skal han give dig dit Hjertes Begæring.
5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
Vælt din Vej paa Herren og forlad dig paa ham, han skal gøre det.
6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
Og han skal føre din Retfærdighed frem som Lyset og din Ret som Middagsglansen.
7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
Ti for Herren og forvent ham; lad din Vrede ikke optændes imod den Mand, hvis Vej lykkes, imod den Mand, som øver Underfundighed.
8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
Lad af fra Vrede og lad Heftighed fare, lad din Vrede ikke optændes, den er kun til at gøre ondt.
9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
Thi de onde skulle udryddes, men de, som bie efter Herren, de skulle arve Landet.
10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
Og endnu et lidet, saa er den ugudelige ikke mere; og naar du giver Agt paa hans Sted, da er han borte.
11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
Men de sagtmodige skulle arve Landet og forlyste sig over stor Fred.
12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
Den ugudelige optænker Skalkhed imod den retfærdige og skærer Tænder imod ham.
13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
Herren skal le ad ham; thi han ser, at hans Dag er kommen.
14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
De ugudelige have uddraget Sværd og spændt deres Bue at fælde en elendig og fattig, at tage Livet af dem, som vandre i Oprigtighed.
15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
Deres Sværd skal komme i deres eget Hjerte, og deres Buer skulle sønderbrydes.
16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
Det lidet, som den retfærdige har, er bedre end mange ugudeliges Gods.
17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
Thi de ugudeliges Arme skulle sønderbrydes; men Herren opholder de retfærdige.
18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
Herren kender de retsindiges Dage, og deres Arv skal blive evindelig.
19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
De skulle ikke beskæmmes i den onde Tid, og de skulle mættes i Hungers Dage.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
Thi de ugudelige skulle omkomme, ja, Herrens Fjender, som Engenes Pragt; de ere forsvundne, i Røg forsvundne.
21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
En ugudelig maa tage til Laans, og kan ikke betale; men en retfærdig kan forbarme sig og giver.
22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
Thi Herrens velsignede skulle arve Landet; men hans forbandede skulle udryddes.
23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
Af Herren stadfæstes en Mands Gang, og han vil have Velbehag til hans Vej.
24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
Naar han falder, bliver han ikke liggende; thi Herren holder fast ved hans Haand.
25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
Jeg har været ung og er bleven gammel; men jeg har ikke set en retfærdig forladt eller hans Sæd at søge efter Brødet.
26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
Han forbarmer sig den ganske Dag og laaner ud, og hans Sæd skal blive til en Velsignelse.
27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
Vig fra ondt, og gør godt, saa skal du blive boende evindelig.
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
Thi Herren elsker Ret og forlader ikke sine hellige, de ere bevarede evindelig; men de ugudeliges Sæd er udryddet.
29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
De retfærdige skulle arve Landet og bo der evindelig.
30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
En retfærdigs Mund skal tale Visdom, og hans Tunge skal forkynde Ret.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
Hans Guds Lov er i hans Hjerte; hans Trin skulle ikke glide.
32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
En ugudelig lurer paa den retfærdige og søger efter at dræbe ham.
33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
Herren skal ikke overlade ham i hans Haand og ej kende ham skyldig, naar han dømmes.
34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
Bi efter Herren og var paa hans Vej, saa skal han ophøje dig til at arve Landet; du skal se paa de ugudeliges Udryddelse.
35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
Jeg saa en ugudelig, en Voldsmand; han udbredte sig som et grønt Rodskud.
36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
Men han forsvandt og se, han var ikke mere; og jeg søgte efter ham, men han fandtes ikke.
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
Tag Vare paa den retsindige, og se hen til den oprigtige, thi Fredens Mand har en Fremtid.
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
Men Overtrædere skulle ødelægges til Hobe; de ugudeliges Fremtid er borte.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
Men de retfærdiges Frelse er af Herren, han er deres Styrke i Nødens Tid.
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
Og Herren skal hjælpe dem og udfri dem; han skal udfri dem fra de ugudelige og frelse dem; thi de have forladt sig paa ham.
