Psalmien 37
1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
Žalm Davidův. Nehněvej se příčinou zlostníků, nechtěj záviděti těm, kteříž páší nepravost.
2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
Nebo jako tráva v náhle podťati budou, a jako zelená bylina uvadnou.
3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
Doufej v Hospodina, a
4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
Těš se v Hospodinu, a dá tobě žádosti srdce tvého.
5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
Uval na Hospodina cestu svou, a slož v něm naději, onť zajisté všecko spraví.
6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
A vyvedeť spravedlnost tvou jako světlo, a nevinu tvou jako poledne.
7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
Mlčelivě se měj k Hospodinu, a očekávej na něj pečlivě. Nekormuť se příčinou toho, jemuž se daří na cestě jeho, příčinou člověka, kterýž provodí, cožkoli umyslil.
8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
Pusť mimo sebe hněv, a zanech prchlivosti; nezpouzej se tak, abys zle činiti chtěl.
9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
Nebo zlostníci vypléněni budou, ale ti, kteříž očekávají na Hospodina, dědičně zemí vládnouti budou.
10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
Po malé chvíli zajisté, anť bezbožníka nebude, a pohledíš na místo jeho, anť ho již není.
11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
Ale tiší dědičně obdrží zemi, a rozkoš míti budou ve množství pokoje.
12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
Zle myslí bezbožník o spravedlivém, a škřipí na něj zuby svými,
13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
Ale Hospodin směje se jemu; nebo vidí, že se přibližuje den jeho.
14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
Vytrhujíť bezbožníci meč, a natahují lučiště své, aby porazili chudého a nuzného, aby hubili ty, kteříž jsou ctného obcování;
15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
Ale meč jejich vejde v jejich srdce, a lučiště jejich budou polámána.
16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
Lepší jest málo, což má spravedlivý, než veliká bohatství bezbožníků mnohých.
17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
Nebo ramena bezbožných polámána budou, spravedlivé pak zdržuje Hospodin.
18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
Znáť Hospodin dny upřímých, protož dědictví jejich na věky zůstane.
19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
Nebudouť zahanbeni v čas zlý, a ve dnech hladu nasyceni budou;
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
Ale bezbožníci zahynou, a nepřátelé Hospodinovi, jak tuk beranů s dymem mizí, tak zmizejí.
21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
Vypůjčuje bezbožník, a nemá co oplatiti, ale spravedlivý milost činí, a rozdává.
22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
Nebo požehnaní ode Pána zemí vládnouti budou, ale zlořečení od něho budou vypléněni.
23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
Krokové člověka spravedlivého od Hospodina spravováni bývají, a cestu jeho libuje.
24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
Jestliže by upadl, neurazí se; nebo Hospodin drží jej za ruku jeho.
25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
Mlad jsem byl, a sstaral jsem se, a neviděl jsem spravedlivého opuštěného, ani semene jeho žebrati chleba.
26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
Každého dne milost činí, i půjčuje, a však símě jeho jest v požehnání.
27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
Odstup od zlého, a čiň dobré, a bydliti budeš na věky.
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
Nebo Hospodin miluje soud, a neopouští svatých svých, na věky v stráži jeho budou; símě pak bezbožníků bude vypléněno.
29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
Ale spravedliví ujmou zemi dědičně, a na věky v ní přebývati budou.
30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
Ústa spravedlivého mluví moudrost, a jazyk jeho vynáší soud.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
Zákon Boha jeho jest v srdci jeho, pročež nepodvrtnou se nohy jeho.
32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
Špehujeť bezbožník po spravedlivém, a hledá ho zahubiti;
33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
Ale Hospodin ho nenechá v ruce jeho, aniž ho dopustí potupiti, když by souzen byl.
34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
Očekávejž tedy na Hospodina, a ostříhej cesty jeho, a on tě povýší, abys dědičně obdržel zemi, z níž že vykořeněni budou bezbožníci, uhlédáš.
35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
Viděl jsem bezbožníka hrozné síly, an se rozložil jako zelený samorostlý strom.
36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
Ale tudíž pominul, a aj nebylo ho; nebo hledal jsem ho, a není nalezen.
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
Pozor měj na pobožného, a viz upřímého, žeť takového člověka poslední věci jsou potěšené,
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
Přestupníci pak že tolikéž vyhlazeni budou, a bezbožníci naposledy vyťati.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
Ale spasení spravedlivých jest od Hospodina, onť jest síla jejich v času ssoužení.
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
Spomáháť jim Hospodin, a je vytrhuje, vytrhuje je od bezbožníků, a zachovává je; nebo doufají v něho.
