Psalmien 35
1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
Zagovarjaj mojo pravdo, oh Gospod, s temi, ki se prepirajo z menoj. Bori se zoper te, ki se borijo zoper mene.
2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
Zgrabi za ščit in majhen ščit ter se dvigni v mojo pomoč.
3 Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".
Izvleci tudi sulico in zapri pot zoper tiste, ki me preganjajo. Moji duši reci: »Jaz sem rešitev tvoje duše.«
4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
Naj bodo zbegani in osramočeni tisti, ki strežejo po moji duši. Naj bodo obrnjeni nazaj in privedeni v zmedenost tisti, ki snujejo mojo bolečino.
5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
Naj bodo kakor pleve pred vetrom. Naj jih preganja Gospodov angel.
6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
Naj bo njihova pot temna in spolzka in naj jih preganja Gospodov angel.
7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
Kajti brez razloga so svojo mrežo skrili zame v jamo, ki so jo brez razloga izkopali za mojo dušo.
8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
Naj nadenj nenadoma pride uničenje in naj ga ujame njegova mreža, ki jo je nastavil, naj pade v točno takšno uničenje.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
Moja duša pa bo radostna v Gospodu, veselila se bo v njegovi rešitvi duše.
10 Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
Vse moje kosti bodo rekle: » Gospod, kdo je podoben tebi, ki osvobajaš reveža pred tistim, ki je zanj premočan, da, reveža in pomoči potrebnega pred tistim, ki ga pleni?«
11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
Vstale so krive priče, k moji obtožnici so položili stvari, ki jih nisem poznal.
12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
Nagradili so me [z] zlom za dobro, do plenjenja moje duše.
13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
Toda kar se mene tiče, ko so bili bolni, so bila moja oblačila vrečevina. Svojo dušo sem ponižal s postom in moja molitev se je vrnila v mojo lastno notranjost.
14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
Vêdel sem se, kakor da je bil on moj prijatelj ali brat. Močno sem se sklonil kakor nekdo, ki žaluje za svojo materjo.
15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
Toda v moji nadlogi so se veselili in se zbirali skupaj. Da, podleži so se zbirali zoper mene, pa tega nisem vedel, trgali so me in niso odnehali,
16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
s hinavskimi zasmehovalci so na pojedinah s svojimi zobmi škripali nad menoj.
17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
Gospod, doklej boš gledal? Mojo dušo reši pred njihovimi uničenji, mojo ljubljeno pred levi.
18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
Zahvaljeval se ti bom v veliki skupnosti. Hvalil te bom med mnogimi ljudmi.
19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
Naj se tisti, ki so moji sovražniki, ne veselijo krivično nad menoj niti naj ne mežikajo z očesom tisti, ki me sovražijo brez razloga.
20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
Kajti ne govorijo miru, temveč snujejo varljive zadeve zoper tiste, ki so v deželi mirni.
21 He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
Da, svoja usta so široko odprli proti meni in rekli: »Aha, aha, naše oko je to videlo.«
22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
To si videl, oh Gospod. Ne molči. Oh Gospod, ne bodi daleč od mene.
23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
Razvnemi se in prebudi se na mojo sodbo, celó za mojo zadevo, moj Bog in moj Gospod.
24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
Sodi me, oh Gospod, moj Bog, glede na tvojo pravičnost in naj se ne veselijo nad menoj.
25 Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".
Naj ne pravijo v svojih srcih: »Ah, tako smo to želeli.« Naj ne pravijo: »Požrli smo ga.«
26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
Naj bodo osramočeni in skupaj privedeni v zmedenost tisti, ki se veselijo ob moji bolečini. Naj bodo tisti, ki se poveličujejo zoper mene, oblečeni z nečastjo in sramoto.
27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".
Naj tisti, ki podpirajo mojo pravično zadevo, vzklikajo od veselja in bodo veseli. Da, naj nenehno govorijo: »Naj bo poveličan Gospod, ki ima veselje v uspevanju svojega služabnika.«
28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.
Moj jezik pa bo ves dan govoril o tvoji pravičnosti in o tvoji hvali.
