Psalmien 35
1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
MAING, kom kotin pei ong ir, me kin pei ong ia; o kotin palian ong ir, me kin u ong ia.
2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
Re kotin ale pere o tatan mauin ap kotida, pwen sauasa ia.
3 Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".
Ngapekida katieu sauasa ia ong ai imwintiti kan. Kotin masan dong ngen i: Ngai sauas pam!
4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
Me men kame ia la, en namenokala o kankaururala; o me men wia sued ong ia, en pure wei o sarodi.
5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
Ren wiala dueta dip en kisin war akan mon kisiniang, o tounlang en Ieowa sikin irail wei.
6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
Al arail en rotorotala o kitentel la, o tounlang en Ieowa en kotin pakipaki irail.
7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
Pwe re insensara ia, pwen kame ia la, ap sota karepa, o re wia por ong ia, a sota karepa.
8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
A en seseinlek lodi ong kalokolok; o insar me a wiadar, pein i en lodi ong; o mela en lel ong i wasa o.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
A ngen i en perenki Ieowa o polauleki a kotin sauasa ia.
10 Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
Kokon ai kan karos pan inda: Maing, is me rasong komui? Pwe kom kotin sauasa me luet o ong me a sota itar ong, o kom kotin sauasa me luet o samama ong me lolap akan.
11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
Saunkadede likam kai u ong ia, kalelapok re i, me i sota asa due.
12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
Re kin depukki me mau me sued, pwen kainsensuede kin ia.
13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
A ngai, ni ar somau, i puri ong nan tuk en likau, o kaloke pein ngai ni ai kaisesol, o kapakap sang mongion i.
14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
Ngai wiai ong ir dueta ong kompoke pa i o udan ri ai; ngai insensued dueta amen, me kin loleitki in a.
15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
A irail peren kida ai sikilikel o pokon pena. Men lalaue pokon penang ia o song en aramas, me i sasa, kin lalaue ia ansau karos.
16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
Re ngi tete ong ia, irail, me kin sansalmau o lalaue pweki kisin manga.
17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
Maing, arai da, me kom pan kotin masani mepukat? Dorela ngen i sang arail mesued, o maur ta ieu sang laien pulepul akan.
18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
I pan kapinga komui nan momodisou laud, o nan pung en aramas toto i pan danke komui.
19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
Der mueid ong ai imwintiti nin sokarepa, ren peren kin ia, o me kin kailong kin ia nin sokarepa, ren der lalaue ia ki mas arail.
20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
Pwe ar lokaia sota kin kareda popol, o re kin madamadaua, en dipi ong me lelapok kan nan sap o.
21 He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
O re sar pasang au arail ong ia indada: Io io, pein kit kilanger.
22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
Maing, kom kotin mangi mepukat, kom der kotin nenenla, Maing, kom der doo sang ia!
23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
Kotin opala wasa o kipada, pwen kapung ia la o ai dodok, ai Kot o ai Kaun.
24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
Maing, ai Kot, kotin kapung ia la duen omui pung, pwe ren der peren kin ia.
25 Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".
Der mueid ong, ren inda nan mongiong arail: Io, io, i me se men! Der mueid ong, ren inda: Kitail katalalar i.
26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
Irail karos, me peren kida ai apwal akan, en namenokala o kankaurura la, ir me poponmaso ong ia, en likau kida namenok o kankaurur.
27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".
Irail me kin peren kida ai pung en ngisingis o pereperen, o ren inda ansau karos: Meid kapinga ong Ieowa, me kin perenki sauasa sapwilim a ladu o,
28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.
O lo i en kapakaparok duen omui pung, o kapinga komui ran karos.
