Psalmien 35

1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

Signore, giudica chi mi accusa, combatti chi mi combatte. Di Davide.

2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.

Afferra i tuoi scudi e sorgi in mio aiuto.

3 Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".

Vibra la lancia e la scure contro chi mi insegue, dimmi: «Sono io la tua salvezza».

4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.

Siano confusi e coperti di ignominia quelli che attentano alla mia vita; retrocedano e siano umiliati quelli che tramano la mia sventura.

5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;

Siano come pula al vento e l'angelo del Signore li incalzi;

6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

la loro strada sia buia e scivolosa quando li insegue l'angelo del Signore.

7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.

Poiché senza motivo mi hanno teso una rete, senza motivo mi hanno scavato una fossa.

8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.

Li colga la bufera improvvisa, li catturi la rete che hanno tesa, siano travolti dalla tempesta.

9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.

Io invece esulterò nel Signore per la gioia della sua salvezza.

10 Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

Tutte le mie ossa dicano: «Chi è come te, Signore, che liberi il debole dal più forte, il misero e il povero dal predatore?».

11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.

Sorgevano testimoni violenti, mi interrogavano su ciò che ignoravo,

12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.

mi rendevano male per bene: una desolazione per la mia vita.

13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

Io, quand'erano malati, vestivo di sacco, mi affliggevo col digiuno, riecheggiava nel mio petto la mia preghiera.

14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.

Mi angustiavo come per l'amico, per il fratello, come in lutto per la madre mi prostravo nel dolore.

15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,

Ma essi godono della mia caduta, si radunano, si radunano contro di me per colpirmi all'improvviso. Mi dilaniano senza posa,

16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.

mi mettono alla prova, scherno su scherno, contro di me digrignano i denti.

17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.

Fino a quando, Signore, starai a guardare? Libera la mia vita dalla loro violenza, dalle zanne dei leoni l'unico mio bene.

18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

Ti loderò nella grande assemblea, ti celebrerò in mezzo a un popolo numeroso.

19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

Non esultino su di me i nemici bugiardi, non strizzi l'occhio chi mi odia senza motivo.

20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

Poiché essi non parlano di pace, contro gli umili della terra tramano inganni.

21 He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

Spalancano contro di me la loro bocca; dicono con scherno: «Abbiamo visto con i nostri occhi!».

22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

Signore, tu hai visto, non tacere; Dio, da me non stare lontano.

23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.

Dèstati, svègliati per il mio giudizio, per la mia causa, Signore mio Dio.

24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

Giudicami secondo la tua giustizia, Signore mio Dio, e di me non abbiano a gioire.

25 Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".

Non pensino in cuor loro: «Siamo soddisfatti!». Non dicano: «Lo abbiamo divorato».

26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

Sia confuso e svergognato chi gode della mia sventura, sia coperto di vergogna e d'ignominia chi mi insulta.

27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".

Esulti e gioisca chi ama il mio diritto, dica sempre: «Grande è il Signore che vuole la pace del suo servo».

28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.

La mia lingua celebrerà la tua giustizia, canterà la tua lode per sempre.