Psalmien 35
1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
Plead my cause, O Yhwh, with them that strive with me: fight against them that fight against me.
2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
Take hold of shield and buckler, and stand up for mine help.
3 Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".
Draw out also the spear, and stop the way against them that persecute me: say unto my soul, I am thy salvation.
4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
Let them be confounded and put to shame that seek after my soul: let them be turned back and brought to confusion that devise my hurt.
5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
Let them be as chaff before the wind: and let the angel of Yhwh chase them.
6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
Let their way be dark and slippery: and let the angel of Yhwh persecute them.
7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
For without cause have they hid for me their net in a pit, which without cause they have digged for my soul.
8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
Let destruction come upon him at unawares; and let his net that he hath hid catch himself: into that very destruction let him fall.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
And my soul shall be joyful in Yhwh: it shall rejoice in his salvation.
10 Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
All my bones shall say, Yhwh, who is like unto thee, which deliverest the poor from him that is too strong for him, yea, the poor and the needy from him that spoileth him?
11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
False witnesses did rise up; they laid to my charge things that I knew not.
12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
They rewarded me evil for good to the spoiling of my soul.
13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
But as for me, when they were sick, my clothing was sackcloth: I humbled my soul with fasting; and my prayer returned into mine own bosom.
14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
I behaved myself as though he had been my friend or brother: I bowed down heavily, as one that mourneth for his mother.
15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
But in mine adversity they rejoiced, and gathered themselves together: yea, the abjects gathered themselves together against me, and I knew it not; they did tear me, and ceased not:
16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
With hypocritical mockers in feasts, they gnashed upon me with their teeth.
17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
Lord, how long wilt thou look on? rescue my soul from their destructions, my darling from the lions.
18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
I will give thee thanks in the great congregation: I will praise thee among much people.
19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
Let not them that are mine enemies wrongfully rejoice over me: neither let them wink with the eye that hate me without a cause.
20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
For they speak not peace: but they devise deceitful matters against them that are quiet in the land.
21 He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
Yea, they opened their mouth wide against me, and said, Aha, aha, our eye hath seen it.
22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
This thou hast seen, O Yhwh: keep not silence: O Lord, be not far from me.
23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
Stir up thyself, and awake to my judgment, even unto my cause, my God and my Lord.
24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
Judge me, O Yhwh my God, according to thy righteousness; and let them not rejoice over me.
25 Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".
Let them not say in their hearts, Ah, so would we have it: let them not say, We have swallowed him up.
26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
Let them be ashamed and brought to confusion together that rejoice at mine hurt: let them be clothed with shame and dishonour that magnify themselves against me.
27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".
Let them shout for joy, and be glad, that favour my righteous cause: yea, let them say continually, Let Yhwh be magnified, which hath pleasure in the prosperity of his servant.
28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.
And my tongue shall speak of thy righteousness and of thy praise all the day long.
