Psalmien 35

1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

A Psalm of David. Strive, O LORD, with them that strive with me; fight against them that fight against me.

2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.

Take hold of shield and buckler, and rise up to my help.

3 Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".

Draw out also the spear, and the battle-axe, against them that pursue me; say unto my soul: 'I am Thy salvation.'

4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.

Let them be ashamed and brought to confusion that seek after my soul; let them be turned back and be abashed that devise my hurt.

5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;

Let them be as chaff before the wind, the angel of the LORD thrusting them.

6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

Let their way be dark and slippery, the angel of the LORD pursuing them.

7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.

For without cause have they hid for me the pit, even their net, without cause have they digged for my soul.

8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.

Let destruction come upon him unawares; and let his net that he hath hid catch himself; with destruction let him fall therein.

9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.

And my soul shall be joyful in the LORD; it shall rejoice in His salvation.

10 Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

All my bones shall say: 'LORD, who is like unto Thee, who deliverest the poor from him that is too strong for him, yea, the poor and the needy from him that spoileth him?'

11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.

Unrighteous witnesses rise up; they ask me of things that I know not.

12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.

They repay me evil for good; bereavement is come to my soul.

13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

But as for me, when they were sick, my clothing was sackcloth, I afflicted my soul with fasting; and my prayer, may it return into mine own bosom.

14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.

I went about as though it had been my friend or my brother; I bowed down mournful, as one that mourneth for his mother.

15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,

But when I halt they rejoice, and gather themselves together; the abjects gather themselves together against me, and those whom I know not; they tear me, and cease not;

16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.

With the profanest mockeries of backbiting they gnash at me with their teeth.

17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.

Lord, how long wilt Thou look on? Rescue my soul from their destructions, mine only one from the lions.

18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

I will give Thee thanks in the great congregation; I will praise Thee among a numerous people.

19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

Let not them that are wrongfully mine enemies rejoice over me; neither let them wink with the eye that hate me without a cause.

20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

For they speak not peace; but they devise deceitful matters against them that are quiet in the land.

21 He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

Yea, they open their mouth wide against me; they say: 'Aha, aha, our eye hath seen it.'

22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

Thou hast seen, O LORD; keep not silence; O Lord, be not far from me.

23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.

Rouse Thee, and awake to my judgment, even unto my cause, my God and my Lord.

24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

Judge me, O LORD my God, according to Thy righteousness; and let them not rejoice over me.

25 Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".

Let them not say in their heart: 'Aha, we have our desire'; let them not say: 'We have swallowed him up.'

26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

Let them be ashamed and abashed together that rejoice at my hurt; let them be clothed with shame and confusion that magnify themselves against me.

27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".

Let them shout for joy, and be glad, that delight in my righteousness; yea, let them say continually: 'Magnified be the LORD, who delighteth in the peace of His servant.'

28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.

And my tongue shall speak of Thy righteousness, and of Thy praise all the day.