Psalmien 34
1 Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
De David. Lorsqu’il contrefit l’insensé en présence d’Abimélec, et qu’il s’en alla chassé par lui. Je bénirai l’Éternel en tout temps; Sa louange sera toujours dans ma bouche.
2 Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
Que mon âme se glorifie en l’Éternel! Que les malheureux écoutent et se réjouissent!
3 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
Exaltez avec moi l’Éternel! Célébrons tous son nom!
4 Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
J’ai cherché l’Éternel, et il m’a répondu; Il m’a délivré de toutes mes frayeurs.
5 Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
Quand on tourne vers lui les regards, on est rayonnant de joie, Et le visage ne se couvre pas de honte.
6 Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
Quand un malheureux crie, l’Éternel entend, Et il le sauve de toutes ses détresses.
7 Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
L’ange de l’Éternel campe autour de ceux qui le craignent, Et il les arrache au danger.
8 Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
Sentez et voyez combien l’Éternel est bon! Heureux l’homme qui cherche en lui son refuge!
9 Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
Craignez l’Éternel, vous ses saints! Car rien ne manque à ceux qui le craignent.
10 Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
Les lionceaux éprouvent la disette et la faim, Mais ceux qui cherchent l’Éternel ne sont privés d’aucun bien.
11 Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
Venez, mes fils, écoutez-moi! Je vous enseignerai la crainte de l’Éternel.
12 Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
Quel est l’homme qui aime la vie, Qui désire la prolonger pour jouir du bonheur?
13 varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
Préserve ta langue du mal, Et tes lèvres des paroles trompeuses;
14 vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
Éloigne-toi du mal, et fais le bien; Recherche et poursuis la paix.
15 Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Les yeux de l’Éternel sont sur les justes, Et ses oreilles sont attentives à leurs cris.
16 Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
L’Éternel tourne sa face contre les méchants, Pour retrancher de la terre leur souvenir.
17 Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
Quand les justes crient, l’Éternel entend, Et il les délivre de toutes leurs détresses;
18 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
L’Éternel est près de ceux qui ont le cœur brisé, Et il sauve ceux qui ont l’esprit dans l’abattement.
19 Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
Le malheur atteint souvent le juste, Mais l’Éternel l’en délivre toujours.
20 Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
Il garde tous ses os, Aucun d’eux n’est brisé.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
Le malheur tue le méchant, Et les ennemis du juste sont châtiés.
22 Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.
L’Éternel délivre l’âme de ses serviteurs, Et tous ceux qui l’ont pour refuge échappent au châtiment.
