Psalmien 34
1 Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
Af David; der han anstillede sig afsindig for Abimeleks Ansigt, og denne uddrev ham, og han gik bort.
2 Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
Jeg vil love Herren til hver Tid; hans Pris skal altid være i min Mund.
3 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
Min Sjæl skal rose sig i Herren; de sagtmodige skulle høre det og glæde sig.
4 Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
Lover Herren storlig med mig og lader os tilsammen ophøje hans Navn.
5 Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
Jeg søgte Herren, og han bønhørte mig og friede mig af al min Frygt.
6 Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
De saa til ham og oplivedes, og deres Ansigt skal ingenlunde blive beskæmmet.
7 Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
Denne elendige raabte, og Herren hørte og frelste ham af alle hans Angester.
8 Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
Herrens Engel lejrer sig trindt omkring dem, som frygte ham, og frier dem.
9 Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
Smager og ser, at Herren er god; salig den Mand, som forlader sig paa ham.
10 Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
Frygter Herren, I hans hellige! thi de, som frygte ham, have ingen Mangel.
11 Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
De unge Løver lide Nød og hungre; men de, som søge Herren, skulle ikke have Mangel paa noget godt.
12 Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
Kommer, I Børn! hører mig; jeg vil lære eder Herrens Frygt.
13 varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
Hvo er den Mand, som har Lyst til Livet, som ønsker sig Dage for at se godt?
14 vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
Bevar din Tunge fra ondt og dine Læber fra at tale Svig.
15 Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Vig fra ondt, og gør godt; søg Fred, og tragt efter den!
16 Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
Herrens Øjne ere vendte til de retfærdige og hans Øren til deres Raab.
17 Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
Herrens Ansigt er imod dem, som gøre ondt, for at udrydde deres Ihukommelse af Jorden.
18 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Hine raabte, og Herren hørte, og han friede dem af alle deres Angester.
19 Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
Herren er nær hos dem, som have et sønderbrudt Hjerte, og han vil frelse dem, som have en sønderknust Aand.
20 Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
Mange Genvordigheder vederfares den letfærdige; men Herren skal udfri ham af dem alle sammen,
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
Han bevarer alle hans Ben; ikke et af dem skal blive sønderbrudt.
22 Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.
Ulykken skal dræbe den ugudelige, og de, som hade den retfærdige, skulle dømmes skyldige. Herren forløser sine Tjeneres Sjæl; og alle de, som forlade sig paa ham, skulle ikke dømmes skyldige.
