Psalmien 22
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
Moj Bog, moj Bog, zakaj si me zapustil? Zakaj si tako daleč proč od pomoči meni in od besed mojega vpitja?
2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
Oh moj Bog, jokam podnevi, toda ti me ne uslišiš in v nočnem času in nisem tiho.
3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
Toda ti si svet, oh ti, ki naseljuješ Izraelove hvalnice.
4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
Naši očetje so zaupali vate. Zaupali so in si jih osvobodil.
5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
Klicali so k tebi in so bili osvobojeni. Zaupali so vate in niso bili zbegani.
6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
Toda jaz sem [škrlatni] črv in ne mož; graja ljudem in preziran od ljudstva.
7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
Vsi, ki me vidijo, se mi smejijo do norčevanja. Namrdnejo ustnico [in] zmajujejo z glavo, rekoč:
8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
»Zaupal je v Gospoda, da ga bo osvobodil. Naj ga reši, glede na to, da se je razveseljeval v njem.«
9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
Toda ti si ta, ki me je potegnil iz maternice. Oblikoval si mi zaupanje, ko sem bil na prsih svoje matere.
10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
Iz maternice sem bil vržen nate. Ti si moj Bog od trebuha moje matere.
11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
Ne bodi daleč od mene, kajti stiska je blizu, kajti nikogar ni, da pomaga.
12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
Obdalo me je mnogo bikov. Močni bašánski biki so me obdali naokoli.
13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
S svojimi gobci so zevali vame, kakor ropa željan in rjoveč lev.
14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
Izlit sem kakor voda in vse moje kosti so izpahnjene. Moje srce je podobno vosku, stopljeno je v sredi moje notranjosti.
15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
Moja moč je izsušena kakor črepinja in moj jezik se lepi k mojim čeljustim in ti si me privedel v smrtni prah.
16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
Kajti psi so me obdali. Zajel me je zbor zlobnih. Prebodli so moje roke in moja stopala.
17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
Vse svoje kosti lahko razločim. Oni pa gledajo in strmijo vame.
18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
Moje obleke si razdeljujejo med seboj in za mojo suknjo so metali žrebe.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
Toda ti, oh Gospod, ne bodi daleč od mene. Oh moja moč, hiti, da mi pomagaš.
20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
Osvobodi mojo dušo pred mečem, mojo ljubljeno pred močjo psa.
21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
Reši me pred levjimi usti, kajti uslišal si me pred rogovi samorogov.
22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
Tvoje ime bom oznanjal svojim bratom. Na sredi skupnosti te bom hvalil.
23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
Vi, ki se bojite Gospoda, hvalite ga, vsi vi, seme Jakobovo, proslavite ga, in bojte se ga, vsi vi, seme Izraelovo.
24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
Kajti ni zaničeval niti preziral stiske stiskanih niti svojega obraza ni skrival pred njim; toda ko je klical k njemu, je slišal.
25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
Moja hvala v veliki skupnosti bo o tebi. Svoje zaobljube bom izpolnil pred tistimi, ki se ga bojijo.
26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
Krotki bodo jedli in bodo nasičeni. Hvalili bodo Gospoda [tisti], ki ga iščejo. Vaše srce bo živelo na veke.
27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
Vsi konci zemlje se bodo spomnili in obrnili h Gospodu in vsa sorodstva narodov bodo oboževala pred teboj.
28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
Kajti kraljestvo je Gospodovo in on je voditelj med narodi.
29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
Vsi tisti, ki so na zemlji obilni, bodo jedli in oboževali. Vsi tisti, ki gredo dol v prah, se bodo poklonili pred njim, svoje lastne duše pa nihče ne more ohraniti žive.
30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
Seme mu bo služilo; to bo šteto h Gospodu za rod.
31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
Prišli bodo in oznanjali bodo njegovo pravičnost ljudem, ki bodo rojeni, da je on to storil.
