Psalmien 22
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
in finem pro adsumptione matutina psalmus David Deus Deus meus respice me quare me dereliquisti longe a salute mea verba delictorum meorum
2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
Deus meus clamabo per diem et non exaudies et nocte et non ad insipientiam mihi
3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
tu autem in sancto habitas Laus Israhel
4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
in te speraverunt patres nostri speraverunt et liberasti eos
5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
ad te clamaverunt et salvi facti sunt in te speraverunt et non sunt confusi
6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
ego autem sum vermis et non homo obprobrium hominum et abiectio plebis
7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
omnes videntes me deriserunt me locuti sunt labiis moverunt caput
8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
speravit in Domino eripiat eum salvum faciat eum quoniam vult eum
9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
quoniam tu es qui extraxisti me de ventre spes mea ab uberibus matris meae
10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
in te proiectus sum ex utero de ventre matris meae Deus meus es tu
11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
ne discesseris a me quoniam tribulatio proxima est quoniam non est qui adiuvet
12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
circumdederunt me vituli multi tauri pingues obsederunt me
13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
aperuerunt super me os suum sicut leo rapiens et rugiens
14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
sicut aqua effusus sum et dispersa sunt universa ossa mea factum est cor meum tamquam cera liquescens in medio ventris mei
15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
aruit tamquam testa virtus mea et lingua mea adhesit faucibus meis et in limum mortis deduxisti me
16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
quoniam circumdederunt me canes multi concilium malignantium obsedit me foderunt manus meas et pedes meos
17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
dinumeraverunt omnia ossa mea ipsi vero consideraverunt et inspexerunt me
18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
diviserunt sibi vestimenta mea et super vestem meam miserunt sortem
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
tu autem Domine ne elongaveris auxilium tuum ad defensionem meam conspice
20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
erue a framea animam meam et de manu canis unicam meam
21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
salva me ex ore leonis et a cornibus unicornium humilitatem meam
22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
narrabo nomen tuum fratribus meis in media ecclesia laudabo te
23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
qui timetis Dominum laudate eum universum semen Iacob magnificate eum
24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
timeat eum omne semen Israhel quoniam non sprevit neque dispexit deprecationem pauperis nec avertit faciem suam a me et cum clamarem ad eum exaudivit me
25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
apud te laus mea in ecclesia magna vota mea reddam in conspectu timentium eum
26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
edent pauperes et saturabuntur et laudabunt Dominum qui requirunt eum vivent corda eorum in saeculum saeculi
27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
reminiscentur et convertentur ad Dominum universi fines terrae et adorabunt in conspectu eius universae familiae gentium
28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
quoniam Dei est regnum et ipse dominabitur gentium
29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
manducaverunt et adoraverunt omnes pingues terrae in conspectu eius cadent omnes qui descendunt in terram
30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
et anima mea illi vivet et semen meum serviet ipsi
31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
adnuntiabitur Domino generatio ventura et adnuntiabunt iustitiam eius populo qui nascetur quem fecit Dominus
