Psalmien 22
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
In finem, pro susceptione matutina, Psalmus David. Deus, Deus meus, respice in me: quare me dereliquisti? longe a salute mea verba delictorum meorum.
2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
Deus meus clamabo per diem, et non exaudies: et nocte, et non ad insipientiam mihi.
3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
Tu autem in sancto habitas, Laus Israel.
4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
In te speraverunt patres nostri: speraverunt, et liberasti eos.
5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
Ad te clamaverunt, et salvi facti sunt: in te speraverunt, et non sunt confusi.
6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
Ego autem sum vermis, et non homo: opprobrium hominum, et abiectio plebis.
7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
Omnes videntes me, deriserunt me: locuti sunt labiis, et moverunt caput.
8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
Speravit in Domino, eripiat eum: salvum faciat eum, quoniam vult eum.
9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
Quoniam tu es, qui extraxisti me de ventre: spes mea ab uberibus matris meæ.
10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
In te proiectus sum ex utero: de ventre matris meæ Deus meus es tu,
11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
ne discesseris a me: Quoniam tribulatio proxima est: quoniam non est qui adiuvet.
12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
Circumdederunt me vituli multi: tauri pingues obsederunt me.
13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
Aperuerunt super me os suum, sicut leo rapiens et rugiens.
14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
Sicut aqua effusus sum: et dispersa sunt omnia ossa mea. Factum est cor meum tamquam cera liquescens in medio ventris mei.
15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
Aruit tamquam testa virtus mea, et lingua mea adhæsit faucibus meis: et in pulverem mortis deduxisti me.
16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
Quoniam circumdederunt me canes multi: concilium malignantium obsedit me. Foderunt manus meas et pedes meos:
17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
dinumeraverunt omnia ossa mea. Ipsi vero consideraverunt et inspexerunt me:
18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
diviserunt sibi vestimenta mea, et super vestem meam miserunt sortem.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
Tu autem Domine ne elongaveris auxilium tuum a me: ad defensionem meam conspice.
20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
Erue a framea Deus animam meam: et de manu canis unicam meam:
21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
Salva me ex ore leonis: et a cornibus unicornium humilitatem meam.
22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
Narrabo nomen tuum fratribus meis: in medio ecclesiæ laudabo te.
23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
Qui timetis Dominum laudate eum: universum semen Iacob glorificate eum:
24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
Timeat eum omne semen Israel: quoniam non sprevit, neque despexit deprecationem pauperis: Nec avertit faciem suam a me: et cum clamarem ad eum exaudivit me.
25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
Apud te laus mea in ecclesia magna: vota mea reddam in conspectu timentium eum.
26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
Edent pauperes, et saturabuntur: et laudabunt Dominum qui requirunt eum: vivent corda eorum in sæculum sæculi.
27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
Reminiscentur et convertentur ad Dominum universi fines terræ: Et adorabunt in conspectu eius universæ familiæ Gentium.
28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
Quoniam Domini est regnum: et ipse dominabitur Gentium.
29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
Manducaverunt et adoraverunt omnes pingues terræ: in conspectu eius cadent omnes qui descendunt in terram.
30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
Et anima mea illi vivet: et semen meum serviet ipsi.
31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
Annunciabitur Domino generatio ventura: et annunciabunt cæli iustitiam eius populo qui nascetur, quem fecit Dominus.
