Psalmien 22

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

Salmo di Davide, [dato] al Capo de' Musici, sopra Aielet-hassahar DIO mio, Dio mio, perchè mi hai lasciato? [Perchè stai] lontano dalla mia salute, [e dalle] parole del mio ruggire?

2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

O Dio mio, io grido di giorno, e tu non rispondi; Di notte ancora, e non ho posa alcuna.

3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

E pur tu [sei] il Santo, Il Permanente, le lodi d'Israele.

4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

I nostri padri si son confidati in te; Si son confidati [in te], e tu li hai liberati.

5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

Gridarono a te, e furon liberati; In te si confidarono, e non furon confusi.

6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

Ma io [sono] un verme, e non un uomo; Il vituperio degli uomini, e lo sprezzato fra il popolo.

7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

Chiunque mi vede, si beffa di me, [Mi] stende il labbro, [e] scuote il capo;

8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

[Dicendo: ] Egli si rimette nel Signore; liberilo dunque; Riscuotalo, poichè egli lo gradisce.

9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

Certo, tu [sei quel] che mi hai tratto fuor del seno; Tu mi hai affidato [da che io era] alle mammelle di mia madre.

10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Io fui gettato sopra te dalla matrice; Tu [sei] il mio Dio fin dal seno di mia madre.

11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

Non allontanarti da me; perciocchè l'angoscia [è] vicina, E non [vi è] alcuno che [mi] aiuti.

12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

Grandi tori mi hanno circondato; Possenti tori di Basan mi hanno intorniato;

13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

Hanno aperta la lor gola contro a me, [Come] un leone rapace e ruggente.

14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

Io mi scolo come acqua, E tutte le mie ossa si scommettono; Il mio cuore è come cera, [E] si strugge nel mezzo delle mie interiora.

15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

Il mio vigore è asciutto come un testo, E la mia lingua è attaccata alla mia gola; Tu mi hai posto nella polvere della morte.

16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

Perciocchè cani mi hanno circondato; Uno stuolo di maligni mi ha intorniato; Essi mi hanno forate le mani ed i piedi.

17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

Io posso contar tutte le mie ossa; Essi mi riguardano, [e] mi considerano.

18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

Si spartiscono fra loro i miei vestimenti, E tranno la sorte sopra la mia vesta.

19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

Tu dunque, Signore, non allontanarti; [Tu che sei la] mia forza, affrettati a soccorrermi.

20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

Riscuoti l'anima mia dalla spada, L'unica mia dalla branca del cane.

21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

Salvami dalla gola del leone, Ed esaudiscimi, [liberandomi] dalle corna de' liocorni.

22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Io racconterò il tuo Nome a' miei fratelli; Io ti loderò in mezzo della raunanza.

23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

[Voi] che temete il Signore, lodatelo; Glorificatelo [voi], tutta la progenie di Giacobbe; E [voi] tutta la generazione d'Israele, abbiate timor di lui.

24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

Perciocchè egli non ha sprezzata, nè disdegnata l'afflizione dell'afflitto; E non ha nascosta la sua faccia da lui; E quando ha gridato a lui, l'ha esaudito.

25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

Da te [io ho] l'argomento della mia lode in grande raunanza; Io adempirò i miei voti in presenza di quelli che ti temono.

26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

I mansueti mangeranno, e saranno saziati; Que' che cercano il Signore lo loderanno; Il vostro cuore viverà in perpetuo.

27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

Tutte le estremità della terra ne avranno memoria, E si convertiranno al Signore; E tutte le nazioni delle genti adoreranno nel suo cospetto.

28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

Perciocchè al Signore [appartiene] il regno; Ed [egli è quel] che signoreggia sopra le genti.

29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

Tutti i grassi della terra mangeranno ed adoreranno; [Parimente] tutti quelli che scendono nella polvere, E che non possono mantenersi in vita, s'inchineranno davanti a lui.

30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

La [lor] posterità gli servirà; Ella sarà annoverata per generazione al Signore.

31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

Essi verranno, ed annunzieranno la sua giustizia; [Ed] alla gente che ha da nascere ciò ch'egli avrà operato.