Psalmien 22

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

Ein Psalm Davids, vorzusingen, von der Hindin, die frühe gejagt wird. Mein Gott, mein Gott, warum hast du mich verlassen? Ich heule, aber meine Hilfe ist ferne.

2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

Mein Gott, des Tages rufe ich, so antwortest du nicht; und des Nachts schweige ich auch nicht.

3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

Aber du bist heilig, der du wohnest unter dem Lob Israels.

4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

Unsere Väter hofften auf dich, und da sie hofften, halfest du ihnen aus.

5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

Zu dir schrieen sie und wurden errettet; sie hofften auf dich und nicht zuschanden.

6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

Ich aber bin ein Wurm und kein Mensch, ein Spott der Leute und Verachtung des Volks.

7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

Alle, die mich sehen, spotten mein, sperren das Maul auf und schütteln den Kopf

8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

Er klage es dem HERRN, der helfe ihm aus und errette ihn, hat er Lust zu ihm!

9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

Denn du hast mich aus meiner Mutter Leibe gezogen; du warest meine Zuversicht, da ich, noch an meiner Mutter Brüsten war.

10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Auf dich bin ich geworfen aus Mutterleibe; du bist mein Gott von meiner Mutter Leib an.

11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

Sei nicht ferne von mir, denn Angst ist nahe; denn es ist hie kein Helfer.

12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

Große Farren haben mich umgeben, fette Ochsen haben mich umringet;

13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

ihren Rachen sperren sie auf wider mich wie ein brüllender und reißender Löwe.

14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

Ich bin ausgeschüttet wie Wasser; alle meine Gebeine haben sich zertrennet; mein Herz ist in meinem Leibe wie zerschmolzen Wachs.

15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

Meine Kräfte sind vertrocknet wie ein Scherben, und meine Zunge klebet an meinem Gaumen; und du legest mich in des Todes Staub.

16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

Denn Hunde haben mich umgeben, und der Bösen Rotte hat sich um mich gemacht; sie haben meine Hände und Füße durchgraben.

17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

Ich möchte alle meine Beine zählen. Sie aber schauen und sehen ihre Lust an mir.

18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

Sie teilen meine Kleider unter sich und werfen das Los um mein Gewand.

19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

Aber du, HERR, sei nicht ferne; meine Stärke, eile, mir zu helfen!

20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

Errette meine Seele vom Schwert, meine Einsame von den Hunden!

21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

Hilf mir aus dem Rachen des Löwen und errette mich von den Einhörnern.

22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Ich will deinen Namen predigen meinen Brüdern, ich will dich in der Gemeine rühmen.

23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

Rühmet den HERRN, die ihr ihn fürchtet; es ehre ihn aller Same Jakobs, und vor ihm scheue sich aller Same Israels!

24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

Denn er hat nicht verachtet noch verschmähet das Elend des Armen und sein Antlitz vor ihm nicht verborgen, und da er zu ihm schrie hörete er's.

25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

Dich will ich preisen in der großen Gemeine; ich will meine Gelübde bezahlen vor denen, die ihn fürchten.

26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

Die Elenden sollen essen, daß sie satt werden, und die nach dem HERRN fragen, werden ihn preisen; euer Herz soll ewiglich leben.

27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

Es werde gedacht aller Welt Ende, daß sie sich zum HERRN bekehren, und vor ihm anbeten alle Geschlechter der Heiden.

28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

Denn der HERR hat ein Reich, und er herrschet unter den Heiden.

29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

Alle Fetten auf Erden werden essen und anbeten; vor ihm werden Kniee beugen alle, die im Staube liegen, und die, so kümmerlich leben.

30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

Er wird einen Samen haben, der ihm dienet; vom HERRN wird man verkündigen zu Kindeskind.

31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.