Psalmien 22

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

Au maître-chantre. — Sur «Biche de l'aurore». — Psaume de David. Mon Dieu, mon Dieu, pourquoi m'as-tu abandonné Pourquoi restes-tu loin, sans me secourir, Sans écouter mon gémissement?

2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

Mon Dieu, je crie le jour, — et tu ne réponds pas; La nuit — et je n'ai point de repos.

3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

Cependant, tu es le Saint, Dont le trône est environné des louanges d'Israël.

4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

C'est en toi que se sont confiés nos pères; Ils ont eu confiance, et tu les as délivrés.

5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

Ils ont crié vers toi, et ils ont été sauvés. Ils se sont confiés en toi, et ils n'ont pas été déçus.

6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

Mais moi, je suis un ver de terre et non un homme, L'opprobre des hommes et le méprisé du peuple.

7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

Tous ceux qui me voient se moquent de moi; Ils ricanent, ils hochent la tête en disant:

8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

«Qu'il se repose sur l'Éternel, et l'Éternel le délivrera; Il le sauvera, puisqu'il a mis en lui son affection!»

9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

Oui, c'est toi qui m'as tiré du sein de ma mère, Et qui m'as fait reposer en paix dans ses bras.

10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

J'ai été remis entre tes mains dès ma naissance; Dès le sein de ma mère, tu as été mon Dieu.

11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

Ne t'éloigne pas de moi, quand la détresse est proche, Quand il n'y a personne pour me secourir!

12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

De nombreux taureaux sont autour de moi; Les robustes taureaux de Basan m'enveloppent.

13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

Mes ennemis ouvrent leur bouche contre moi, Comme un lion qui déchire et rugit.

14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

Je suis comme l'eau qui s'écoule, Et tous mes os se sont disjoints; Mon coeur est comme la cire: Il se fond dans mes entrailles.

15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

Ma vigueur est desséchée comme la brique; Ma langue s'attache à mon palais, Et tu m'as couché dans la poussière de la mort.

16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

Car des chiens m'ont environné; Une bande de malfaiteurs m'a entouré; Ils ont percé mes mains et mes pieds.

17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

Je pourrais compter tous mes os! Mes ennemis me regardent et m'observent:

18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

Ils partagent entre eux mes vêtements, Et ils tirent ma robe au sort.

19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

Toi donc, ô Éternel, ne t'éloigne pas! Toi qui es ma force, accours à mon aide!

20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

Délivre mon âme de l'épée, Ma vie, de la dent des chiens!

21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

Sauve-moi de la gueule du lion Et des cornes des buffles! Oui, tu m'as exaucé!

22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

J'annoncerai ton nom à mes frères; Je te louerai au milieu de l'assemblée.

23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

Vous qui craignez l'Éternel, louez-le; Vous tous, race de Jacob, glorifiez-le; Craignez-le, vous tous, race d'Israël!

24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

Car il n'a point méprisé, il n'a pas dédaigné la misère de l'affligé. Il n'a pas détourné de lui son visage; Mais il l'a exaucé quand il criait vers lui.

25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

Tu seras loué par moi dans la grande assemblée; J'accomplirai mes voeux en présence de ceux qui te craignent.

26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

Les malheureux mangeront et seront rassasiés; Ceux qui recherchent l'Éternel le loueront. Que leur coeur revienne à la vie pour toujours!

27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

Tous les peuples de la terre se souviendront de l'Éternel, Et ils reviendront à lui; Toutes les familles des nations se prosterneront devant sa face;

28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

Car le règne appartient à l'Éternel, Et il domine sur les nations.

29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

Oui, tous les puissants de la terre se prosterneront devant lui. Tous ceux qui descendent dans la poussière, Ceux qui sont près d'expirer, s'inclineront devant lui.

30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

La postérité le servira; On parlera du Seigneur aux générations futures:

31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

Elles viendront et proclameront sa justice. Au peuple qui naîtra, elles annonceront ce qu'il a fait!