Psalmien 22

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

Jusqu'à la Fin, pour la prière du matin, psaume de David. Ô Dieu, ô mon Dieu, regarde-moi; pourquoi m'as-tu délaissé? la voix de mes péchés a fait fuir mon salut.

2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

Ô mon Dieu, je crierai vers toi le jour, et tu ne m'exauceras point; je crierai la nuit, et ce n'est point folie à moi.

3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

Mais toi, gloire d'Israël, tu résides au lieu saint.

4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

Nos pères ont espéré en toi; ils ont espéré, et tu les as délivrés.

5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

Ils ont crié vers toi, et ils ont été sauvés; ils ont espéré en toi, et n'ont point été confondus.

6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

Mais moi je suis un ver de terre et non un homme; opprobre des hommes et mépris du peuple.

7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

Tous ceux qui m'ont vu se sont moqués de moi; ils ont murmuré entre leurs lèvres, ils ont secoué la tête.

8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

(Ils ont dit): Il a mis son espoir en Dieu, que le Seigneur le sauve; qu'il le délivre, puisqu'il se complaît en lui.

9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

C'est toi, il est vrai, qui m'as tiré des entrailles de ma mère; et, à sa mamelle, j'espérais en toi.

10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Aussitôt sorti de son sein, j'ai été livré à toi; tu es mon Dieu dès le sein de ma mère.

11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

Ne t'éloigne point de moi; car l'affliction est proche, et nul ne me porte secours.

12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

Une multitude de jeunes taureaux m'investissent, des bœufs robustes m'ont entouré,

13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

Et ont ouvert contre moi leur bouche, comme un lion ravisseur et rugissant.

14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

Je me suis répandu comme de l'eau; tous mes os ont été dispersés; mon cœur dans ma poitrine est devenu comme de la cire liquide.

15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

Ma force s'est desséchée comme la brique; ma langue s'est collée à mon palais, et tu m'as poussé dans la poussière de la mort.

16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

Une multitude de chiens m'ont entouré; la synagogue des pervers m'assiège; ils m'ont percé les pieds et les mains,

17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

Ils ont compté mes os; ils m'ont observé et surveillé.

18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

Ils se sont partagé mes vêtements, et ils ont tiré ma robe au sort.

19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

Et toi, ô Seigneur, n'éloigne pas de moi ton secours, songe à ma défense.

20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

Délivre mon âme du glaive; délivre de la griffe des chiens mon unique.

21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

Tire-moi de la gueule du lion, et sauve ma faiblesse de la corne des licornes.

22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Je célébrerai ton nom parmi mes frères; Je te chanterai au milieu de l'église.

23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

Ô vous qui craignez le Seigneur, louez-le; et toi, peuple de Jacob, glorifie-le. Que toute la race d'Israël le craigne,

24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

Parce qu'il n'a ni méprisé ni rebuté la prière des pauvres; parce qu'il n'a point détourné de moi son visage; parce qu'il m'a exaucé quand j'ai crié vers lui.

25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

Tu seras ma louange dans la grande église; j'accomplirai mes vœux devant tous ceux qui te craignent.

26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

Les pauvres mangeront, et ils seront rassasiés; et ceux qui cherchent le Seigneur le loueront; leurs cœurs vivront dans tous les siècles des siècles.

27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

Et jusqu'aux confins de la terre on se souviendra du Seigneur; on se convertira à lui; toutes les tribus des Gentils se prosterneront devant lui pour l'adorer.

28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

Car la royauté appartient au Seigneur; il régnera sur les nations.

29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

Tous les riches de la terre ont mangé et adoré; tous ceux qui descendent en la terre tomberont devant lui. Que mon âme aussi vive pour lui,

30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

Toute ma postérité le servira. La génération future sera annoncée au Seigneur;

31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

On fera connaître sa justice au peuple qui doit naître, et que le Seigneur s'est préparé.